Riskit ja herkkyystarkastelut

Fortumin taloudellinen tulos altistuu useille taloudellisille, operatiivisille, strategisille ja vastuullisuuteen liittyville riskeille. Fortum altistuu näille riskeille sekä suoraan että epäsuorasti tytäryhtiöidensä ja osakkuus- ja yhteisyritystensä kautta.

Avaintekijät ja riskit kesäkuun 2021 lopussa

Fortumin taloudellinen tulos altistuu useille taloudellisille, operatiivisille, strategisille ja vastuullisuuteen liittyville riskeille. Fortum altistuu näille riskeille sekä suoraan että epäsuorasti tytäryhtiöidensä ja osakkuus- ja yhteisyritystensä kautta. Fortumin pääasialliset osakkuus- ja yhteisyritykset ovat TVO, Forsmarks Kraftgrupp AB, Kemijoki Oy, TGC-1 ja Stockholm Exergi AB. Lisätietoja on kunkin yhtiön vuosikertomuksessa.

Fortumista tuli Uniperin enemmistöomistaja 26.3.2020. Uniper kuitenkin pysyy erillisenä pörssiyhtiönä, joka toimii Saksan lainsäädännön ja säännösten mukaisesti ja jolla on omat riskienhallintajärjestelmänsä. Vuoden 2021 toisen neljänneksen lopussa Uniperin taloudellisen tuloksen suurimmat epävarmuustekijät ovat luottoriski, markkinariski, oikeudellinen riski ja taloudellinen riski sekä tuotanto-omaisuutta koskeviin hankkeisiin liittyvä riski. Lisätietoja Uniperin riskienhallintajärjestelmistä ja riskeille altistumisesta on Uniperin vuoden 2021 puolivuosiraportissa ja vuoden 2020 vuosikertomuksessa.

Sähkön tukkuhinnat Pohjoismaissa ovat Fortumin liiketoiminnan tuloksen kannalta tärkeimpiä tekijöitä. Pohjoismaissa sähkönhinnat vaihtelevat merkittävästi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä useiden tekijöiden perusteella. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi sääolosuhteet, tuotannon ja siirron katkokset, päästöoikeuksien hinnat, polttoainehinnat sekä tarjonnan ja kysynnän tasapaino. Fortum käyttää suojausta rajoittaakseen altistumista sähkönhintojen vaihteluille ja raportoi suojaustasoista neljännesvuosittain (ks. ”Näkymät).

Fortumin Venäjän liiketoiminnan kannalta keskeisiä tekijöitä ovat talouskasvu, ruplan kurssi sekä sähkö- ja lämpöliiketoiminnan sääntely. Saadut takuuhintaiset maksut uudelle (CSA) ja vanhalle (CCS) kapasiteetille ovat keskeisiä kannattavuustekijöitä. Suurin osa Fortumin vuoden 2007 jälkeen rakennetusta kapasiteetista kuuluu CSA-järjestelmän piiriin, ja sille maksetaan Venäjän valtion takuuhintaa noin 10 vuoden ajan käyttöönotosta lähtien ja uusiutuvalle energiantuotannolle noin 15 vuoden ajan. CSA-maksuihin vaikuttavat muun muassa valtion obligaatioiden tuotto, tuottoaste, kuluttajahintaindeksi (CPI) sekä yhtiöiden sähkön spot-markkinoilta saamat tuotot kolmen ja kuuden vuoden kuluttua laitoksen käyttöönotosta. Lisäksi osa lämpövoimaloista saa selkeästi korotettuja CSA-maksuja noin kuuden vuoden kuluttua käyttöönotosta.

Fortumilla on rahavirtoja, omaisuutta ja velkoja muissa valuutoissa kuin euroina, ja siksi yhtiö altistuu valuuttakurssien vaihteluille. Valuuttariski johtuu pääasiassa hyödykkeiden fyysisestä ja taloudellisesta kaupasta, nykyisistä ja uusista investoinneista, ulkoisesta rahoituksesta sekä sisäisistä lainoista ja konsernin osakaslainoista. Merkittävimmät valuuttariskit liittyvät euron ja Ruotsin kruunun, euron ja Venäjän ruplan sekä euron ja Englannin punnan kursseihin, koska Fortum toimii laajasti Ruotsissa, Venäjällä ja Isossa-Britanniassa.

Fortumin ja Uniperin tavoitteena on vähintään tason BBB investment grade -luottoluokitus. Sekä Standard & Poor’s että Fitch tarkistivat Fortumin BBB-luokituksen näkymät negatiivisista vakaisiin luottokelpoisuuden parannuttua sen jälkeen, kun Fortum ilmoitti myyvänsä 50 %:n osuutensa Stockholm Exergistä ja markkinaolosuhteet olivat kohentuneet. Fortumin luottoluokituksen alenemisen riski on siten pienempi kuin vuoden 2020 lopussa. Lisäksi Standard & Poor’s vahvisti Uniperin luottoluokitukseksi BBB ja tarkisti näkymät negatiivisista vakaiksi. Aiemmat negatiiviset näkymät heijastivat Fortum-konsernin BBB-luokituksen näkymiä, joihin Uniperin S&P-luokitus perustuu. Luottoluokituksen lasku nykyisestä BBB-luokituksesta etenkin investment grade -tason alle voisi vaikeuttaa pääomamarkkinoille pääsyä, lisätä rahoituksen kustannuksia ja vaikuttaa liiketoimintaan. Se voisi vaikuttaa negatiivisesti myös likviditeettiin, koska se saisi vastapuolet etenkin Uniperin kauppaan liittyvässä liiketoiminnassa vaatimaan lisävakuuksia, jotka olisi annettava likvideistä varoista tai pankkitakauksina.

Fortumin liiketoimintaan kuuluvat energian tuotanto, varastointi ja jakelu sekä toiminnan valvonta ja voimalaitosten tai muiden energiateollisuuden laitosten rakentaminen, modernisointi, kunnossapito ja käytöstä poistaminen. Mikä tahansa ei-toivottu toimintaan liittyvä tapahtuma (joka voi johtua esimerkiksi teknisestä viasta, inhimillisestä virheestä, prosessivirheestä, luonnonkatastrofeista, sabotaasista, keskeisten toimittajien epäonnistumisesta tai terrori-iskusta) voi vaarantaa henkilökohtaisen turvallisuuden tai aiheuttaa ympäristö- tai fyysisiä vahinkoja, liiketoiminnan keskeytyksiä, hankkeiden viivästymisiä ja mahdollisia kolmannen osapuolen vastuita. Näihin liittyvät kustannukset voivat olla korkeat etenkin konsernin suurimmissa yksiköissä ja hankkeissa.

Vuoden 2020 aikana koronapandemia aiheutti uusia ja osittain odottamattomia riskejä, kun yhteiskunnat ja hallitukset kaikkialla maailmassa ryhtyivät äärimmäisiin toimenpiteisiin taudin leviämisen hillitsemiseksi. Vaikka vaikutukset Fortumiin ovat toistaiseksi olleet rajallisia ja tilanne on parantunut vuoden 2020 loppuun verrattuna, pandemian pitkittymiseen liittyviä riskejä ei voida sulkea pois. Suurimpia riskitekijöitä ovat hyödykkeiden hintojen ja kysynnän lasku, luottojen maksuhäiriöt ja maksujen viivästyminen, hankkeiden viivästyminen ja kasvanut toimintahäiriöiden riski tai kunnossapidon pitkittyminen matkustusrajoitusten seurauksena, avainhenkilöiden poissaolot sekä ongelmat keskeisten materiaalien ja varaosien saatavuudessa. Fortum seuraa tiiviisti pandemian kehitystä ja sen mahdollisia vaikutuksia.

Rahoitusriskien hallinta Fortumissa

Hyödykemarkkina- ja polttoaineriskit

Fortumin liiketoiminta altistuu energiatuotteiden tuotannossa, siirrossa ja myynnissä käytettävien hyödykkeiden hintojen ja saatavuuden vaihteluille. Pääasiallisesti riskit liittyvät sähkön hintaan ja volyymiin, kaasun hintaan ja volyymiin, päästölupien hintaan sekä polttoaineiden hintaan että saatavuuteen. Fortum suojaa hyödykemarkkinariskejään vähentääkseen kassavirtojen vaihtelua ja parantaakseen tulosennusteiden tarkkuutta.

IFRS 7:n mukainen herkkyysanalyysi

Herkkyysanalyysi osoittaa sähköjohdannaisista aiheutuvan herkkyyden kuten IFRS 7 -standardissa on määritelty. Herkkyysanalyysi esitetään parhaiten Uniper-segmentin ja muiden Fortumin segmenttien riskienhallintaa ja johdannaisten käyttöä kuvaavien lukujen kautta.

Fortum, lukuun ottamatta Uniperia

Fortumissa, lukuun ottamatta Uniperia, johdannaisia käytetään suojaustoimintaan ja suojauslaskentaa sovelletaan suurimpaan osaan suojausstrategioita. Herkkyys alla olevassa taulukossa on laskettu perustuen sähköpositioon 31.12.2020 (31.12.2019). Positioita hallinnoidaan aktiivisesti päivittäisessä liiketoiminnassa, ja siksi herkkyydet vaihtelevat hetkestä toiseen. Herkkyysanalyysi sisältää ainoastaan johdannaisista syntyvän markkinariskin eli suojattavan fyysisen sähkön myynnin ja oston hintariskiä ei ole analyysissa mukana. Herkkyys on laskettu sillä oletuksella, että sähkötermiinien ja futuurien noteeraus muuttuisi yhden euron megawattitunnilta ajanjaksolla, jolla Fortumilla, lukuun ottamatta Uniperia, on johdannaisia.

+/- EUR/MWh muutos sähkötermiinien noteerauksissa, milj. euroa Vaikutus 2020 2019
Vaikutus tulokseen ennen veroja +/- 1 4
Vaikutus omaan pääomaan +/- 58 49

Uniper

Uniper käyttää johdannaisia pääasiallisesti suojaustarkoituksessa, mutta myös kaupankäyntitarkoituksessa. Uniper ei sovella suojauslaskentaa hyödykejohdannaisille.

Hyödykkeiden hintariskiä mitataan Uniperissa Value-at-Risk (VAR) -menetelmällä käyttäen 95 % luotettavuustasoa, joka ottaa huomioon avoimen position arvon sekä hinnat, niiden volatiliteetin ja likviditeetin kullakin markkinalla. VAR-menetelmän lisäksi käytetään stop-loss- ja volyymipohjaisia indikaattoreita. Myös salkkukohtaisia rajoituksia asetetaan, kun ne nähdään tarpeellisiksi.

Uniperin joulukuun 2020 positiosta laskettu kalenterivuosikohtainen painotettu VAR-arvo, jossa on huomioitu markkinoiden likviditeetti, mutta jätetty huomiomatta vuosien välinen korrelaatio, oli 463 miljoonaa euroa. Positio sisältää sekä hyödykejohdannaiset että fyysiset toimitussopimukset ja se kattaa seuraavat kolme vuotta.

Sähkön hinta- ja volyymiriski

Fortum altistuu sähkön markkinahinnan muutoksille ja volyymiriskille pääasiassa sähkön- ja lämmöntuotannon kautta.

Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa markkinahinnat, ja tämän kautta myös kannattavan tuotannon määrä vaihtelee suuresti useiden tekijöiden seurauksena. Näitä tekijöitä ovat muun muassa sääolosuhteet, tuotanto- ja siirtokatkokset, CO2-päästöoikeuksien hinnat, polttoaineiden hinnat ja sähkön kysyntä. Sähkön hintariskiä Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa suojataan pääasiassa sähköjohdannaissopimuksilla, jotka toteutetaan hyödykepörsseissä kuten Nasdaq Commodities tai European Energy Exchange sekä käymällä kauppaa suoraan energia- ja rahoitusmarkkinoilla aktiivisesti toimivien osapuolten kanssa. Suojausstrategian tehokas
toteuttaminen on riippuvainen toimivista ja likvideistä johdannaismarkkinoista. Vähenevä likviditeetti on riski Nasdaq Commodities hyödykepörssissä. Tätä riskiä pyritään pienentämään käyttämällä vaihtoehtoisesti kahdenvälisiä johdannaissopimuksia ja samankaltaisia tuotteita, joilla käydään kauppaa muissa pörsseissä. Generation-segmentillä ja Uniper-segmentillä on erilliset suojausstrategiat, jotka kattavat lyhyen ja pitkän aikavälin. Suojausstrategioita arvioidaan jatkuvasti sähkön ja muiden hyödykkeiden hintojen, vesitilanteen ja muiden oleellisten tekijöiden muuttuessa. Generation-segmentin sähkön myynnin suojaus tehdään euroissa
Pohjoismaisella tasolla käsittäen Suomen ja Ruotsin. Näiden suojausten valuuttakomponenttia ei tällä hetkellä suojata Ruotsin yksikössä. Uniperin Pohjoismaiden sähkön myynnin suojaus tehdään ainoastaan Ruotsissa ja näiden suojausten valuuttakomponenttia suojataan.

Venäjällä sähkön ja kapasiteetin hinta muodostavat suurimmat hyödykemarkkinariskit. Uusimmista yksiköistä saadaan kapasiteettimaksu, joissa Venäjän valtio on asettanut hinnan investointien tuoton varmistamiseksi. Vanhojen yksiköiden kapasiteettia on myyty vuoteen 2024 saakka jo toteutettujen kapasiteettihuutokauppojen kautta. Sähkön hintariski suojataan osittain säännellyillä kiinteähintaisilla kahdenvälisillä sopimuksilla, mutta suurin osa sähkön myynnistä altistuu hintariskille. Sähkön hintariski ja volyymit ovat lyhyellä aikavälillä enimmäkseen riippuvaisia muutoksista teollisuuden kysynnässä, kaasun hinnassa ja säästä johtuvista kysynnän muutoksista. COVID-19-pandemia sekä tilapäiset rajoitukset öljy- ja kaasuteollisuudessa OPEC+:n päätösten takia ovat aiheuttaneet tehtaiden sulkemisia sekä huomattavasti vähentyneen öljyntuotannon, mistä on seurannut alhaisempi sähkönkulutus.

Kaasun hinta- ja volyymiriski

Uniperin pitkäaikaiset kaasuntoimitussopimukset sisältävät yleisesti asiakkaalle ja toimittajalle mahdollisuuden muuttaa sopimusehtoja muuttuneen markkinatilanteen mukaiseksi. Uniper altistuu tästä syystä merkittävälle riskille, että toimittajat muuttavat sopimusehtoja Uniperille haitallisesti. Rajoittaakseen tätä riskiä Uniper neuvottelee asiasta toimittajien kanssa. Neuvotteluissa Uniperia edustaa yhtiön kokeneet työntekijät apunaan kaikki yhtiön sisäinen ja saatavissa oleva ulkoinen asiantuntemus.

Talousnäkymien heikkeneminen tai mullistukset nesteytetyn maakaasun markkinoilla voivat johtaa suunniteltua alhaisempaan pitkän aikavälin uudelleenkaasutuskapasiteetin käyttöön Uniperin LNG liiketoiminnassa, mikä saattaa johtaa tappiollisten varausten kirjaamiseen sopimuksen jäljellä olevalle ajalle. Uniper pyrkii kasvattamaan sille varatun kapasiteetin käyttöastetta ja siten parantamaan liikevaihtoaan.

Päästöihin ja muihin ympäristöhyödykkeisiin liittyvät riskit

Euroopan Unionissa ja Isossa-Britanniassa on päästökauppajärjestelmä CO2-päästöjen vähentämiseksi. Tämän päästökauppajärjestelmän lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Puolassa on muita järjestelmiä ympäristöhyödykkeille. Osa Fortumin sähkön- ja lämmöntuotannosta on näiden järjestelmien vaatimusten piirissä. Tällä hetkellä Venäjällä ei ole käytössä mitään järjestelmää päästöille tai muille ympäristöhyödykkeille. Venäjä on ilmoittanut aikeensa noudattaa Pariisin ilmastosopimusta, mutta on epävarmaa, miten ja milloin mahdollinen päästökauppajärjestelmä voitaisiin toteuttaa.

CO2-päästöoikeuksien ja muiden ympäristöhyödykkeiden hintaan suurimpia vaikuttavia tekijöitä ovat poliittiset päätökset sekä tasapaino kysynnän ja tarjonnan välillä. Fortum suojaa päästöjen hinta- ja volyymiriskiä käyttäen CO2-johdannaisia ja ympäristösertifikaatteja.

Polttoaineen hinta- ja saatavuusriskit

Sähkön- ja lämmöntuotannossa käytetään polttoaineita, jotka ostetaan kansainvälisiltä tai paikallisilta markkinoilta. Fortumin merkittävimmät polttoaineet ovat maakaasu, uraani, hiili, erilaiset biomassapohjaiset polttoaineet ja jäte. Suurin riskitekijä polttoaineille, joilla käydään kauppaa kansainvälisillä markkinoilla, esimerkiksi hiilelle ja maakaasulle, on hinnan epävarmuus. Hintoihin vaikuttaa merkittävästi kysynnän ja tarjonnan epätasapaino, jonka voi aiheuttaa esimerkiksi kysynnän kasvu kehittyvissä maissa, luonnonkatastrofit tai toimitusrajoitteet maissa, joissa on poliittista tai sosiaalista levottomuutta. Paikallisilta markkinoilta ostettavien, laatuvaatimukset täyttävien polttoaineiden, esimerkiksi biopolttoaineiden, saatavuus on merkittävämpi riski koska toimittajia voi olla rajallinen määrä. Venäjältä tuotaviin polttoaineisiin liittyy riskejä johtuen tämänhetkisistä sanktioista.

Polttoaineen hintariskiä vähennetään kiinteähintaisilla ostosopimuksilla tai johdannaissopimuksilla. Venäjän lämmön- ja sähköntuotannon pääpolttoaine on maakaasu. Maakaasun hinta on Venäjällä osittain säännelty, joten hintariski on rajoitettu. Kaasuntoimittajien kanssa on solmittu pitkäaikaisia toimitussopimuksia varmistamaan kaasun saatavuus voimalaitoksissa.

Likviditeetti- ja jälleenrahoitusriskit

Fortumin liiketoiminta on pääomavaltaista ja yrityksellä on siten jatkuva tarve varmistaa liiketoiminnan tehokas rahoitus. Fortumilla on hajautettu lainasalkku, joka sisältää eripituisia ja erilaisia velkainstrumentteja eri maantieteellisiltä markkinoilta. Likviditeetti- ja jälleenrahoitusriskejä hallitaan käteisvarojen ja valmiusluottosopimusten yhdistelmällä. Luottoriskiä hallitaan hajautetuilla talletuksilla korkean luottoluokituksen omaavien rahoituslaitosten talletuksiin ja yritysten liikkeelle laskemiin sijoitustodistuksiin.

Fortum Oyj:n nykyinen sekä Standard & Poor’sin että Fitchin luottoluokitus on BBB negatiivisin näkymin. Keskeisimpiä riskitekijöitä, jotka voivat johtaa luottokelpoisuuden heikkenemiseen ja luokituksen alentamiseen, ovat Euroopan ja Venäjän sähkönhintojen laskun jatkuminen, odotettua pienemmät tuotot suunnitelluista liiketoimintojen myynneistä sekä velkaantumisen kasvu. Luottoluokituksen lasku etenkin hyvän luottokelpoisuuden (investment grade) tason alle (BB+ tai alle) voisi vaikeuttaa pääomamarkkinoille pääsyä ja
lisätä uuden rahoituksen kustannuksia.

Uniperin, joka on Saksan lakeja ja asetuksia noudattava erillinen listattu yhtiö, Standard & Poor’sin luottoluokitus on tällä hetkellä myös BBB negatiivisin näkymin. Negatiivinen näkymä Uniperin luottoluokituksessa heijastaa Fortumin BBB luottoluokituksen negatiivisia näkymiä, sillä Uniperin luottoluokitus ei voi nousta tätä korkeammaksi. Fortumin luottoluokituksen alentaminen voi johtaa vastaavasti Uniperin luottoluokituksen alentamiseen. Luottoluokituksen alentaminen nykyisestä BBB luottoluokituksesta tasolle BBB tai sen alle voisi vaikuttaa likviditeettiin negatiivisesti, koska vastapuolet, etenkin energiakaupankäyntiin liittyvässä liiketoiminnassa, voisivat vaatia lisävakuuksia, mikä edellyttäisi likvidejä varoja tai pankkitakauksia. Tähän liittyvää riskiä määritetään, valvotaan ja hallitaan riskimandaattien puitteissa.

Fortumin tavoitteena on vähintään nykyisen luottoluokituksen säilyttäminen, pitkäaikaisen rahoitusprofiilin vahvistaminen sekä liiketoiminnan riskiprofiilin parantaminen. Fortum ja Uniper ylläpitävät aktiivista vuoropuhelua luottoluokituslaitosten kanssa varmistaakseen ymmärryksen Fortum ja Uniperin yhteisestä strategiasta ja suunnitelluista toimenpiteistä, joilla pyritään saavuttamaan nykyistä luottoluokitusta tukeva rahoitus- ja liiketoimintaprofiili.

Valuutta- ja korkoriskit

Fortumin velkasalkku koostuu eripituisista kiinteä- ja vaihtuvakorkoisista veloista ja johdannaisista. Fortum altistuu kassavirtariskille korkojen muuttuessa pääosin sen korollisten velkojen ja johdannaisten kautta kiinteiden ja vaihtuvien korkojen suhteen perusteella. Lisäksi korkotason muutos saattaa vaikuttaa diskonttauskorkoihin, joilla määritetään erilaisten varausten kuten eläkevarausten ja käyttöomaisuushyödykkeen käytöstä poistamiseen liittyvien varausten nykyarvot, jolloin korollinen velka ja muut rahoituserät – netto saattaa muuttua ilman rahavirtavaikutusta. Fortum hallinnoi velkasalkun duraatiota tekemällä erilaisia rahoitussopimuksia sekä korkojohdannaissopimuksia, kuten koronvaihtosopimuksia. Fortum arvioi ja kehittää koronhallintastrategiaansa löytääkseen optimaalisen suhteen riskien ja rahoituskustannusten välillä.

Fortumilla on rahavirtoja, omaisuutta ja velkoja muissa valuutoissa kuin euroissa, ja siksi yhtiö altistuu valuuttakurssien vaihteluille. Valuuttariskit jaetaan transaktioriskeihin (valuuttariskit, jotka liittyvät sellaisiin kassavirtoihin ja tase-eriin, joiden tuottoon tai kassavirtaan valuuttakurssin muutos vaikuttaa) sekä translaatioriskeihin (valuuttariski, joka syntyy, kun ulkomaisten tytäryhtiöiden tulos- ja tase- eriä konsolidoidaan konsernitasolla).

Translaatioriski syntyy pääosin valuuttapareista EUR/RUB, EUR/SEK ja EUR/GBP, jotka muodostuvat Fortumin laajasta liiketoiminnasta Venäjällä, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa. Venäjän ruplan, Ruotsin kruunun ja Ison-Britannian punnan kurssivaihtelut suhteessa euroon voivat vaikuttaa kielteisesti tulevaisuuden tulokseen ja omaan pääomaan yhdistellessä Venäjän, Ruotsin ja Ison-Britannian yhtiöiden tulosta ja nettovaroja konsernin euromääräiseen tilinpäätökseen. Fortum ei pääosin suojaa translaatioriskiä, sillä suurin osa näistä varoista on pitkäaikaisissa sijoituksissa.

Transaktioriski syntyy pääasiassa fyysisten hyödykkeiden kaupankäynnistä ja niihin liittyvistä hyödykejohdannaisista, olemassa olevista ja uusista investoinneista, ulkoisesta ja sisäisestä rahoituksesta sekä konsernin sisäisistä osakaslainoista, ulkoisesta rahoituksesta sekä konsernin osakaslainoista. Merkittävin valuuttariski liittyy euron ja Ruotsin kruunun sekä euron ja Venäjän ruplan sekä euron ja Ison-Britannian punnan kursseihin, koska Fortumilla on laajasti toimintaa Ruotsissa, Venäjällä ja Isossa-Britanniassa. Fortumin politiikkana on suojata huomattavat transaktioriskit paikallisella tasolla jokaisen yhtiön raportointivaluutassa, jotta vältyttäisiin tuloslaskelman kurssieroilta. Poikkeuksen muodostaa Generation-segmentin sähkön myynnin suojaus Ruotsissa, jossa valuuttakomponenttia ei tällä hetkellä suojata. Fortumin rahoitustoiminto ja Uniperin rahoitustoiminto hallinnoivat omia riskejään keskitetysti sekä sisäisillä että ulkoisilla valuuttakaupoilla, joiden tarkoitus on pienentää valuuttariskiä. Johdannaisia käytetään suojaamaan olemassa olevaa valuuttariskiä, ei kaupankäyntitarkoitukseen.

Vastapuoli- ja luottoriskit

Fortumin vastapuoliriskit muodostuvat ulkoisten asiakkaiden, toimittajien, yhteistyökumppanien, rahoituslaitoksien ja selvitysyhtiöiden sekä kaupankäynnin vastapuolten välisistä sopimuksista.

Johdannaissopimuksiin liittyvät luottoriskit vaihtelevat usein ja sisältävät sekä korvaamis- että selvitysriskin.

Suurin osa hyödykejohdannaisten vaihdannasta ja selvityksestä tapahtuu julkisessa pörssissä tai selvitysyhtiössä, kuten Nasdaq Clearing AB:ssa, tai selvityspankkien kautta. Johdannaiset, joilla käydään kauppaa pörsseissä, selvitetään keskusselvitysosapuolten (central clearing parties, CCPs) tai selvityspankkien kanssa. Kahdenväliset johdannaissopimukset tehdään suoraan sellaisten vastapuolien kanssa, jotka ovat aktiivisia osapuolia rahoitus- ja energiamarkkinoilla, kuten energian tukku- ja vähittäismyyjät, yleishyödylliset palveluyhtiöt, energian tuotantoyhtiöt, kaupankäyntiyhtiöt, teolliset loppukäyttäjät ja rahoituslaitokset.

Fortumilla on vastapuoliriskiä useissa pankeissa ja rahoituslaitoksissa, rahoitustarpeiden ja likviditeetin hallinnan vuoksi. Suurin osa luottoriskeistä kohdistuu luottokelpoisiin pankkeihin, joiden asiakas Fortum on. Luottoriskiä sisältyy myös Venäjän rahoituslaitoksiin, joihin Fortum tekee talletuksia, sekä pankkien antamiin toimittaja- ja sopimusvastapuolivakuuksiin. Venäjän talletukset on keskitetty luottokelpoisimmille, valtion omistamille tai kontrolloimille pankeille.

Fortumin asiakkaisiin liittyvä vastapuoliriski on jakautunut laajasti eri maantieteellisille alueille, erilaisiin teollisiin vastapuoliin, pienyrityksiin ja kuluttaja-asiakkaisiin. Venäjällä sähkö- ja lämpöasiakkaiden maksulaiminlyöntiriski on korkeampi kuin muissa toimintamaissa.

Fortum hallinnoi vastapuoliriskejä tunnistamalla, arvioimalla ja valvomalla niitä vakiintuneiden prosessien avulla. Vastapuolen luottokelpoisuus tarkistetaan ennen sopimussuhteen alkamista ja riskirajat määritetään kaikille isoille vastapuolille. Luottokelpoisuutta valvotaan sisäisesti ja ulkoisesti saatavan luottokelpoisuustiedon avulla ja vastapuoliriskiä pienentäviä toimenpiteitä käytetään tarvittaessa. Vakuudet, maksuehdot, sopimuksen pituus sekä netotussopimusten käyttö ovat keinoja pienentää luottoriskejä.

Yksityiskohtaiset tiedot Fortumin rahoitusriskien hallinnasta sekä riskien hallinnan järjestämisestä on luettavissa Fortumin vuoden 2020 tilinpäätöksessä sivulta 27 alkaen.