Lanforsenin vesivoimalaitoksen ympäristössä kasvavien sienten elinoloja kartoitetaan

Lanforsenin vesivoimalaitos sijaitsee noin 12 km Untran vesivoimalaitoksesta alavirtaan. Vuonna 2022 olemme selvittäneet yhteistyössä Upplandin säätiön kanssa, kuinka voisimme lisätä Lanforsenia ympäröivän luonnonmonimuotoisuutta. Voimalaitoksen ympäristössä on tunnistettu tärkeitä luontoarvoja. Sieltä on löytynyt muun muassa uhanalaisia violettimaltoisia orakkaita.

Lanforsen

Tärkeää yhteistyötä

Fortum ja Upplandin säätiö ovat jo 10 vuoden ajan tehneet Untran vesivoimalaitoksella yhteistyötä, jonka tavoitteena on edistää Dalälvenin alajuoksun tärkeitä luontoarvoja. Upplandin säätiö on Uppsalan seudun ja lähikuntien omistama yhdistys, jolla on luonnonhoitoon ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvää erityisosaamista.

Yhdistys sai vuonna 2022 tehtäväkseen kartoittaa Lanforsenin vesivoimalaitoksen yhteydessä sijaitsevien Fortumin maiden luontoarvoja ja laatia luonnonhoitosuunnitelman. Vesivoimalaitos sijaitsee noin 12 kilometrin päässä alueesta, joka sisältyy Dalälvenin alajuoksun nykyiseen luonnonhoitosuunnitelmaan.

Yhteenvedossa todettiin, että Lanforsenin ympäristössä on monia tärkeitä suojeltavia luontoarvoja. Alueelta on löydetty yhteensä 42 uhanalaista lajia, 29 näistä on mäntyjen tai kuusien kanssa symbioosissa kasvavia sieniä, joista monet ovat erittäin uhanalaisia ja jotkut kansallisesti merkittäviä.

Lisäksi kaksi Lanforsenin luontotyypeistä on määritelty suojeltaviksi elinympäristöiksi muun muassa Ruotsin kalkkipitoisia mäntymetsiä koskevassa toimenpideohjelmassa (2009) ja EU:n Natura 2000 -verkostossa.

 

Tärkeät luontoarvot

Kuvassa on Askönin eteläkärki ja taustalla osa Lanfjärdenin saarista. Kalkkipitoisessa maassa kasvaa kämmeköitä, kuten lehtoneidonvaippoja ja soikkokaksikkoja. Kuvat: Gillis Aronsson / Upplandin säätiö.

Toimenpiteiden priorisointi

Lanforsenin ympäristössä on monenlaisia luontotyyppejä, jotka ovat kukin omalla tavallaan tärkeitä ekosysteemille. Lanfjärdenin rannoilla kasvaa lehti- ja sekametsää, kuten koivuja, haapoja, tammia ja kuusia. Askönin sekä Tippönin aiemmin louhituilla kalkkipitoisilla mailla kasvaa mäntymetsää ja uhanalaisia lajeja, kuten sellerivalmuskoja ja violettimaltoisia orakkaita.

Koska eri luontotyypit vaativat erilaisia toimia, eri osa-alueita varten on laadittu kuusi ehdotusta hoitotoimenpiteistä, joilla luontoarvoja voidaan suojella tai vahvistaa. Lanforsenia ympäröivälle maa-alueelle on viisi tavoitekuvaa, jotka ohjaavat luontoarvojen suojelemista tai kehittämistä pitkällä aikavälillä. Suosimalla näitä luontotyyppejä luodaan edellytykset monien putkilokasvien, sammalten, sienten sekä kovakuoriais-, perhos- ja lintulajien säilymiselle.

 

Tavoitekuva priorisoitavista luontotyypeistä:

  • Havupuuvaltainen luonnonmetsä
  • Vanhempi kalkkipitoinen mäntymetsä
  • Vanhempi havu-/sekametsä
  • Vanhempi lehti-/sekametsä
  • Ruohikkoinen avomaa

 

Uhanalaisia sieniä

Sienten kannalta tärkeää on suojella kalkkipitoisessa mäntymetsässä kasvavia nuoria kuusia. Näin luodaan suotuisat elinolot monille uhanalaisille sienille. Kuvat: Gillis Aronsson / Upplandin säätiö

Sienten elinympäristöt

Suuri osa Lanforsenia ympäröivistä Fortumin maista on jo nykyisin luontoarvoiltaan tärkeitä. Esimerkiksi Askönin ja Tippönin kalkkipitoisessa mäntymetsässä viihtyy monia harvinaisia mykorritsasieniä.

Mäntymetsä on aikoinaan kasvanut vanhalle kalkkipitoiselle louhintamaalle ja saanut olla melko lailla koskemattomana. Tämä muistuttaa metsäpalon jälkitilannetta, jossa uusi mäntymetsä alkaa kasvaa paljaaksi jääneelle mineraalipitoiselle maalle. Todennäköisesti juuri paljaan maan ja suurten avoimien pintojen ansiosta puut ja sienet pystyvät kasvamaan samanaikaisesti ja muodostamaan symbioosin sienijuurten (mykorritsasienten) kanssa. Kehitystä suosii se, ettei maaperässä ole kilpailevaa tai tukahduttavaa kasvillisuutta. Niinpä sienet ja puut voivat elää symbioosissa vapaasti.

Vaihtelevia luontotyyppejä 

Askönin eteläosassa on vanhaa, kuusivaltaista havumetsää, jossa kasvaa myös lehti- ja pähkinäpuita. Alueella kasvaa muun muassa harvinaista aurinkohaarakasta. Maaperässä kasvaa paljon mustikanvarpuja ja sammaleita, mutta siinä on myös ruohikkoisia alueita. Kuva: Gillis Aronsson / Upplandin säätiö

Ruotsin runsain kasvupaikka

Tippönissä ja sieltä noin 200 metriä pohjoiseen on noin 80-vuotiasta mäntymetsää kalkkipitoisella louhitulla maalla, joka on peräisin 1930-luvulta vesivoimalaitoksen rakentamisajoilta. Vanhan ajoreitin varrella Tippönissä on paikka, jossa uhanalaista violettimaltoista orakasta esiintyy runsaimmin koko Ruotsissa. Lajike kasvaa symbioosissa männyn kanssa kalkkipitoisella maalla, jossa kasvipeite on matalaa. Sieni viihtyy maaperässä, joka on rikkoutunut esimerkiksi metsäpalojen, laidunkäytön tai teiden ja polkujen aiheuttaman kulumisen vaikutuksesta. Vuonna 2008 alueella laskettiin 1 149 itiöemää.

Environmental friendly

Ympäristöraportti 2022

Lisää projekteja