Keskityimme viime vuonna erityisesti uudenlaisten teknologisten ratkaisujen sekä uusien laitosmallien analysoimiseen. Tässä yhteydessä olemme arvioineet 11 erilaista laitostyyppiä perusteellisen tiedonhankinnan pohjalta. Osaan laitosrakentajista olemme myös tutustuneet paikan päällä, Etelä-Koreassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Vuoden aikana hankitun valtavan tietomäärän ja pohdinnan jälkeen olemme päätyneet muutamiin selkeisiin johtopäätöksiin, joista avaan tässä kolmea.
Markkinoilla on tilaa sekä suurille että pienille reaktoreille
Moni on nykyisin ihastunut ajatukseen pienistä modulaarisista reaktoreista, joita voitaisiin tulevaisuudessa sijoittaa hyvinkin lähelle asutusta, lainsäädännön mahdollisesti näin salliessa. Modulaarisuuden ja pienen koon ansiosta rakentaminen olisi nopeaa ja laitokset olisivat teknisesti yksinkertaisempia kuin perinteiset suuremmat ydinvoimalaitokset.
Meidän selvityksemme yksi johtopäätös kuitenkin on, että kummallakin laitostyypillä – suurilla ja pienillä – on etunsa ja markkinoilla on tilaa molemmille. Suurempien etu on se, että maailmalla on hyviä, jo kaupallisessa käytössä olevia laitoksia. Niiden kohdalla ratkaisevaa on, kuinka hyvin rakennusprojekti toteutetaan. SMR:ien rakennusaika olisi tulevaisuudessa lyhyempi, mutta näiden laitosmallien tekninen kehitystyö ja lisensiointi on vielä kesken. Ensimmäiset SMR-laitokset tulevat väistämättä olemaan lajissaan ensimmäisiä (”first of kind”) ja tällaisiin projekteihin liittyy riskejä.
Kilpailukyky saavutetaan useamman samanlaisen laitoksen rakentamisella
Voimalaitosrakentamisessa syntyy etua siitä, että rakentaminen aloitetaan yhdestä ja sitten vaiheittain rakennetaan lisää samanlaisia voimalaitoksia. Tämä periaate pätee sekä suuriin että pieniin laitoksiin. Yksi vahvoista johtopäätöksistämme onkin, että useamman samanlaisen laitoksen rakentaminen on avain ydinvoiman kannattavuuden parantamiseen. Ei ole välttämättä järkevää rakentaa yhtä laitosta, vaan tulisi rakentaa useita samanlaisia, jolloin jälkimmäisistä laitoksista tulisi halvempia ja nopeampia rakentaa.
Ideaalimaailmassa tämä periaate voisi tarkoittaa myös sitä, että Suomessa ja Ruotsissa rakennettaisiin samanlaisia ydinvoimalaitoksia. Tuolloin rajat ylittävä yhteistyö voisi laskea merkittävästi lisäydinvoiman kustannuksia molemmissa maissa. “Laitoslaivueen” rakentaminen ei tietenkään tapahtuisi yhtäaikaisesti, vaan ulottuisi useiden vuosien ajanjaksolle.
Ydinvoiman uusi tuleminen tarvitsee vauhdittajaa ja hankkeisiin liittyvien riskien jakamista
Elämme nykyisin vihreän siirtymän eräänlaista muna-kana -vaihetta. On selvää, että mikäli teollisuuden ja laajemmin yhteiskunnan sähköistäminen Pohjoismaissa käynnistyy toden teolla, ei nykyinen sähköntuotantokapasiteetti riitä. Teollisuus tarvitsee varmuuden siitä, että sille riittää vakaata ja hinnaltaan ennustettavaa energiaa, jotta se voi sitoutua isoihin vihreän siirtymän investointeihin.
Energiantuottajat taas ovat valmiita vastaamaan sähköntarpeeseen rakentamalla uutta kapasiteettia, mutta toki ne eivät voi lähteä merkittäviin investointeihin ilman indikaatiota, että kysyntä todellakin kasvaa. Mielestäni Ruotsin hallituksen käynnistämä harkinta taloudellisesta riskinjaosta ydinvoiman lisärakentamisessa onkin askel oikeaan suuntaan. Ydinenergian määrän lisääminen tulee hyödyttämään ruotsalaista yhteiskuntaa kokonaisuudessaan, muun muassa puhtaamman teollisuuden, teollisten työpaikkojen ja parantuneen sähkön toimitusvarmuuden kautta. On siten myös yhteiskunnan etujen mukaista, että ydinenergiaa rakennetaan lisää, ja valtiolla on tarvittavat välineet madaltaa ydinenergiahankkeisiin liittyviä taloudellisia ja poliittisia riskejä.
Maailma ei ole tulevaisuudessakaan valmis
Valitsit sitten suuremman tai pienemmän laitostyypin, se olisi kaupallisessa käytössä aikaisintaan noin 10 vuoden päästä. On kuitenkin hyvä muistaa, että tällä vuosikymmenellä tehtävät päätökset tulevat vaikuttamaan pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen.
On täysin selvää, että ydinvoimalla on merkittävä rooli päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa eikä uusi ydinvoimakaan ole myöhässä edistämään näiden tavoitteiden saavuttamista. Mutta päätöksiä uuden ydinvoiman rakentamisesta tulee tehdä tällä vuosikymmenellä.
Maailma ei ole valmis 2035, 2040 tai 2050. Myös näiden vuosien jälkeen maailmassa on kasvanut tarve puhtaalle sähkölle ja tätä tulevaisuutta olemme nyt rakentamassa.
