Sähkömarkkinoiden toimivuus ja ymmärrys ei ole vain sähkön tuottajien ja suuryhtiöiden hommaa. Se voi kyllä yrittäjästä tuntua varsinaiselta himmeliltä ja siksi se on helppo jättää huomiotta. Mutta kun ymmärtää järjestelmän perusteet ja yleisen toimintaidean, on julkista keskustelua helpompi seurata. Tulevaisuus tuo myös mahdollisuuksia yrityksille olla osa sähkömarkkinoita omalla piensähkötuotannollaan.
Tässä artikkelissa puristamme sähkömarkkinat ymmärrettävään muotoon ja kerromme mitä jokaisen yrityksen tulisi niistä tietää.
Sähkömarkkinoiden perusteet
Sähkömarkkinassa on kyse sähkön myynnistä ja ostosta eli ihan samasta asiasta kuin minkä tahansa muun alan markkinassa. Kaupankäynti tapahtuu suurimmaksi osaksi tukkumarkkinalla sähköpörssin kautta.
Me Suomessa olemme osa Pohjoismaiden yhteistä sähkön tukkumarkkinaa, jonka kaupankäynti tapahtuu Nord Pool -sähköpörssissä. Noin kaksi kolmasosaa Pohjoismaiden sähkön kaupankäynnistä tapahtuu siellä.
Sähköpörssissä kauppaa käyvät sähkön tuottajat, kuten esimerkiksi vaikka vesi- ja tuulivoimayhtiöt, jotka myyvät tuottamaansa sähköä. Sähkön ostajat kuten suuret teollisuuskäyttäjät sekä vähittäismyyjät, kuten Fortum, myyvät ostamansa sähkön edelleen kuluttajille.
Miten kaupankäynti sitten ihan konkreettisesti tapahtuu?
Sähkön tukkumarkkinat perustuvat ennusteisiin
Tukkupuolella suurin osa sähkön kaupasta käydään niin kutsutulla vuorokausimarkkinalla. Nimensä mukaisesti siellä kaupataan sähköä seuraavan päivän jokaiselle tunnille. Itse kaupankäynti on käytännössä huutokauppaa. Ostajat yrittävät saada sähköä mahdollisimman edullisesti, myyjät taas hyvällä hinnalla. Eniten tarjonnut lopulta voittaa. Kuulostaa yksinkertaiselta, eikö?
Kuviota monimutkaistaa ennustaminen. Kukaanhan ei voi tietää, kuinka paljon seuraavana päivänä tarvitaan sähköä. Arvioita voidaan tehdä perustuen esimerkiksi menneeseen kulutukseen ja sääolosuhteisiin nojaten. Mutta huomenna voi tapahtua asioita, joita ei voi ennustaa, kuten vaikka vikaa tuotantolaitoksessa tai muutoksia sääolosuhteissa. Tämän takia sähkön tuotanto ja tarve joudutaan ennustamaan.
Eli ostaja miettii, kuinka paljon seuraavana päivänä tarvitaan sähköä eri tunteina. Sitten ostaja jättää tarvittavasta sähkön määrästä ostotarjouksen sähköpörssiin. Samalla ostaja kertoo, kuinka paljon on valmista sähkön määrästä maksamaan.
Vastaavasti sähkön tuottaja jättää tarjouksen sähköpörssiin. Hän puolestaan määrittelee kuinka paljon on valmis myymään sähköä eri hintatasoilla eri tunneille.
Huutokaupan päätyttyä lopullinen sähkön hinta on se kohta, jossa ostajan ja myyjän tarjoukset kohtaavat.
Päivänsisäisillä markkinoilla erot tasataan
Entä jos seuraavana päivänä tapahtuukin jotain odottamatonta eikä sähköä olekaan saatavilla myytyä määrää? Tai ostaja ei tarvitsekaan niin paljoa sähköä kuin ennusti? Näin voi käydä, jos sääolosuhteet muuttuvat äkkiä tai teollisuusyrityksessä tapahtuu yllättäviä poikkeumia.
Silloin kauppaa ryhdytään tekemään päivänsisäisillä markkinoilla. Siellä korjataan ennusteiden poikkeamat ja kaupat voidaan tehdä heti kun kun osto- ja myyntitarjoukset kohtaavat.
Kuten kaikki varmasti voimme kuvitella, ei päivänkään sisällä kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. Päivän aikana uusia poikkeamia voi ilmestyä. Tässä kohtaa kuvaan astuu Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid, joka lopulta tasoittaa kulutuksen ja tarjonnan säätösähkö- ja reservimarkkinoilla.
Näin tukkumarkkinat siis yksinkertaisuudessaan toimivat. Tukkukauppa onkin sähkömarkkinoiden monimutkaisin kuvio. Käsitellään seuraavaksi yksinkertaisempi kuluttajamarkkina.
Sähkön vähittäismarkkinalle osallistumme kaikki
Kaikki, jotka ovat joskus ostaneet sähkösopimuksen, ovat tehneet kauppaa sähkön vähittäismarkkinalla eli kuluttajamarkkinalla. Kyseessä on siis kauppapaikka, jossa teemme kuluttajina ja yrittäjinä sähkösopimuksia sähkön myyjien kanssa. Käytännössä emme näin tehdessämme ajattele, että “käymmepä nyt tässä kauppaa sähkömarkkinoilla,” aivan kuten emme toimistolle kahvipakettia ostaessamme ajattele, että käymme kauppaa elintarvikemarkkinalla.
Kuluttajamarkkina on kuitenkin paikka, jossa sähkömarkkina konkretisoituu meille kaikille. Siinä missä tukkupuolella sähkön hinta vaihtelee vuorokauden sisällä välillä reippaastikin, kuluttajat saavat sähkönsä yleensä kiinteään hintaan. Tähän päälle maksamme tietenkin myös siirtomaksut ja verot. Saamme siis sähkön paketoituna, joten meidän ei tarvitse miettiä kaikkea sitä, mitä on pitänyt tapahtua taustalla ennen sähkön ostoamme.
Vaikka yrittäjät eivät osallistukaan suoraan sähköpörssin kaupankäyntiin, voimme vaikuttaa pörssissä käytävään sähkökaupan määrään välillisesti omalla kulutuskäyttäytymisellämme.
Sähköyhtiöt seuraavat kuinka asiakkaat kuluttavat sähköä ja ennustavat sen perusteella oman tarpeensa sähköpörssissä. Jos olemme tarkkoja sähkönkulutuksesta ja pyrimme pienentämään omaa käyttöämme, se vaikuttaa tietenkin kaupankäyntiin. Samalla vaikutamme tietysti myös sähkölaskumme suuruuteen.
Toisin sanoen: hyvin toimiva sähkömarkkina näkyy ja tuntuu kukkarossa.
Eli lyhyesti ja yksinkertaistetusti homma menee näin:
Tuotantolaitokset myyvät tuottamansa sähkön suoraan tai pörssin kautta sähköyhtiöille (tukkumarkkinat)
↓
Sähköyhtiöt myyvät ostamansa sähkön loppukäyttäjille, eli yrityksille ja kuluttajille ja muille yrityksille (vähittäismarkkinat)
↓
Me asiakkaina ostamme sähkömme haluamaltamanne sähköyhtiöltä
↓
Alueelliset verkkoyhtiöt pitävät yllä paikallisia sähköverkkoja ja laskuttavat meitä loppukäyttäjiä sähkönsiirrosta
↓
Kantaverkkoyhtiö puolestaan pitää valtakunnallisen verkon kunnossa ja veloittaa tästä sähköyhtiöitä
Meidän kaikkien sähkömarkkina
Sähkömarkkina voi tuntua itselle kaukaiselta ja jopa merkityksettömältä asialta. Siellä kuitenkin määräytyy hinta, jota me kaikki maksamme sähköstä. Esimerkiksi sääolosuhteet vaikuttavat meidän kaikkien arkeen myös sähkön kulutuksessa. Ja kulutuskäyttäytymisemme puolestaan vaikuttaa sähköpörssissä tehtäviin kauppoihin. Kaikki vaikuttaa - tavalla tai toisella - kaikkeen. Vaikka sähköpörssin kaupankäyntiä ei pienyrittäjien tarvitse ryhtyä seuraamaan, sen toiminta ja kuinka itse siihen vaikutat, kannattaa pitää pääpiirteissään mielessä.