Yli 20 vuotta muovialalla toimineena huomaan, että kierrätykseen liittyvän lainsäädännön kehittäminen on edennyt siihen pisteeseen, että säännöksiä ja tulkintoja on niin paljon, että eri hallinnonalojen virkamiesten ja poliitikkojen on mahdotonta seurata mitä naapurissa tapahtuu. Tämä voi pahimmillaan aiheuttaa ristiriitaa ja vastakkaisia tavoitteita missä eri direktiivit ja asetukset ovat napit vastakkain. Uusin esimerkki löytyy vastikään julkaistusta EU säädöksestä, joka ilman perusteita ohjaa välttämään kierrätettyjen muovikassien käyttämistä ruokakaupoissa, kun samaan aikaan uusien muovikassien käyttämistä kaupoissa on pyritty systemaattisesti vähentämään ja suunnitellaan kierrätysmateriaalien käyttövelvoitteita.
Muovinkierrätystä ohjataan useassa eri säädöksessä
Muovinkierrätyksen kannalta keskeisimmät poliittiset ohjauskeinot ovat jätelaki sekä asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä. Oleellisesti kierrätykseen liittyviä säädöksiä ovat myös jätteeksi luokittelun päättyminen (end-of-waste), tuote- ja elintarviketurvallisuus sekä kemikaaliturvallisuus (REACH).
Muovisten pakkausten kierrätykselle on asetettu sitovat tavoitteet, joiden toteutumisesta vastaavat tuottajat. Vuonna 2025 markkinoille saatetusta muovipakkausjätteestä pitäisi kierrättää 50% ja vuonna 2030 tavoite on 55%. Lisäksi vuonna 2025 laskentatapa muuttuu siten, että kierrätykseen saa laskea mukaan vain lopputuotteeksi päätyvän osuuden.
Lisäksi vuonna 2030 kaikkien muovipakkausten pitäisi olla kierrätyskelpoisia ja kierrätettävissä kohtuullisin kustannuksin. Minulle ei ole edelleenkään selvinnyt miksi lainsäätäjä ensin kiristää kierrätystavoitteita ja vasta siitä 5 vuoden kuluttaa edellyttää pakkauksilta kierrätyskelpoisuutta? Käytännön kautta ajatellen itse olisin toteuttanut tämän toisin päin.
Kuinka kierrätystavoitteisiin päästään?
Jotta kierrätystavoitteet muovipakkausten osalta saavutetaan, esitän muutamaa toimenpidettä:
1. Käyttöosuusvelvoitteiden hyödyntäminen
- Edistetään muovipakkausten kierrätysmarkkinoiden kehitystä ja vahvistumista ottamalla käyttöön kierrätysraaka-aineiden käyttöosuusvelvoitteita pakkausvalmistuksessa.
2. Kierrätettävyyden edistäminen heti – ei vasta vuonna 2030
- Voidaan toteuttaa helpoiten tuottajavastuumaksujen ekomodulaation eli kierrätettävyyden mukaan porrastettujen maksujen kautta.
- Maksimoidaan olemassa olevan järjestelmän hyötysuhde.
3. Lainsäädännön selkeyttäminen EU -tasolla
- Laskenta- ja tulkintasääntöjen tulisi olla yhdenmukaiset ja ristiriitaiset tavoitteet tulisi eliminoida.
- Tämä on tärkeää, sillä epävarmuus lainsäädännön kehityssuunnissa hidastaa investointeja.
4. Uusien teknologioiden ripeä lainsäädännöllinen hyväksyminen mukaan osaksi kierrätysjärjestelmää
- Erityisesti hiilen talteenotto ja massabalanssi -ajattelu ovat uusia teknologioita, joita lainsäätäjä ei vielä nykyisellään tunnista, mutta joilla raaka-aineiden kierrätystä voidaan edistää.
- Uusien teknologioiden kohdalla tulee erityisesti painottaa ratkaisuja, jotka parantavat erilliskeräyksen ulkopuolelle jääviä tuotteita.
Kaiken kaikkiaan on tärkeä tunnistaa, että muovipakkausjäte on hajanaista. Se on kevyttä ja materiaalit ovat monimuotoisia. Siten myös käytettävien teknologioiden sekä systeemisen ratkaisun on oltava pragmaattinen ja vastattava tarpeeseen. Lainsäädännön on oltava mahdollistaja sekä kannustaja. Siten onnistumme yhteisessä tavoitteessa ympäristön hyväksi.
