Suomessa syntyvästä yhdyskuntajätteestä tulisi kierrättää vuoteen 2025 mennessä 55 %, 2030 mennessä 60 % ja 2035 mennessä 65 %. Tilastojen mukaan vuonna 2021 yhdyskuntajätteestä hyödynnettiin materiaalina kuitenkin vain 37 %. Materiaalijakeista esimerkkinä voidaan mainita muovipakkausjätteet, joiden kierrätystavoitteiden saavuttaminen nykykeinoin on erittäin haastavaa, jollei mahdotonta. Uudistetun laskentatavan mukainen kierrätysaste pantittomille muovipakkauksille oli vuonna 2021 vain noin 23 %. Vuonna 2025 muovipakkauksista tulisi kuitenkin lain mukaan kierrättää vähintään 50 %. Työtä siis riittää.
Edeltävät esimerkit kertovat, että politiikan tulee seuraavalla hallituskaudella olla kunnianhimoisempaa, jotta tavoitteisiin voidaan päästä. Lisäksi tarvitaan kokonaan uusia keinoja tukea kehitystä, jolla kiihdytetään kierrätysalan investointeja ja luodaan Suomesta kiertotalouden edelläkävijä, kuten erinäisiin ohjelmiin ja periaatepäätöksiin on jo tällä hallituskaudella kirjattu.
Toki käytännön toimia on tehtykin. Uudistuneessa jätelaissa pakkausten ja biojätteen erilliskeräys kasvaa, mikä tulee todennäköisesti lähivuosina jossain määrin nostamaan kierrätysasteita. Hyvin toimiva erilliskeräysjärjestelmä onkin keskeisessä asemassa kierrätysasteen parantamisessa. Sen avulla saadaan talteen puhtaampia materiaalivirtoja, ja voidaan saavuttaa merkittävästi parempi kierrätystehokkuus. Sekalaisen yhdyskuntajätteestä jälkikäteen tehtävä materiaalien erottelu on sen sijaan jo hyvin vaikeaa, eikä sillä saavuteta ympäristön kannalta toivottavia tuloksia.
Lisäksi on syytä huomioida, että erilliskerättyjen jätejakeiden toimittaminen polttoon on jätelaissa kielletty, mikä on vahva signaali myös jätteenpolttajille, jotka Suomessa ovat valtaosin kuntaomisteisia yhtiöitä. Suomeen on syntynyt jätteenpolton ylikapasiteetti, minkä ei saa antaa hidastaa kierrätyksen kasvua. Koska ylikapasiteetin syntyyn ei aikanaan ole haluttu poliittisessa päätöksenteossa puuttua, on nyt sääntelyllä ja viranomaisvalvonnalla varmistettava, että kierrätykseen kuuluva ja kierrätyskelpoinen jäte päätyy ensisijassa muuhun käsittelyyn kuin energiana hyödynnettäväksi. Kunnilla on tässä kehityksessä niin ikään keskeinen rooli.
Jätevero ohjaamaan kierrätystä
Yhdyskuntajätteet hallitsevat niin jätteistä käytävää keskustelua kuin sääntelyäkin. Yhdyskuntajätteet muodostavat Suomen kokonaisjätemääristä kuitenkin vain noin kolme prosenttia mineraalijätteiden osuuden kokonaiskertymästä ollessa noin 91 %. Rakentamisen ja teollisuuden jätevirroissa olisi kierrätyspotentiaalia, joka tällä hetkellä jää käyttämättä. On syytä muistaa, että jätelain etusijajärjestys koskee kaikkia jätteitä, ja olisi perusteltua velvoittaa kierrättämään yhä useampaa jätelajia, siis myös muita kuin yhdyskuntajätteitä. Näiden jätteiden kierrätystä tai muuta materiaalina hyödyntämistä voitaisiin edistää asettamalla niille laissa kierrätystavoitteita, käyttöosuusvelvoitteita tai velvoittamalla kierrätysperäisen raaka-aineen käyttöön julkisissa hankinnoissa.
Kierrätyksen edistämisessä myös jätevero (l. kaatopaikkavero) on alihyödynnetty keino. Jäteveron ulkopuolelle on kuitenkin rajattu useita jätelajeja, mm. kaikki vaaralliset jätteet. Jäteveropohjan laajentamisen arviointia tuleekin jatkaa. Sellaiset vaaralliset jätteet, joille voidaan katsoa syntyvän hyötykäyttöä jäteveron ohjausvaikutuksesta johtuen, tulisi ottaa jäteverolain soveltamisalan piiriin. Tällä hetkellä jätevero ohjaa jätteiden käsittelyä täysin päinvastaiseen suuntaan kuin etusijajärjestys edellyttää. Mikäli tietty jäte on rajattu veron ulkopuolelle, on jätteen tuottajalla edullisinta toimittaa se kaatopaikalle – jätelain etusijajärjestyksessä viimesijaiseen käsittelyyn.
Kunnianhimoista ympäristöpolitiikkaa on edistettävä myös EU:ssa
Ympäristö- ja ilmastosääntelystä leijonanosa päätetään EU:ssa. EU-teemat ovat kuitenkin vaalipuheissa olleet harmittavan vähän esillä. Proaktiivisena toimijana Suomella olisi mahdollisuus olla unionissa kokoaan suurempi toimija, eikä EU:n merkitystä meille voi liikaa korostaa. Jätehuollon kannalta EU:ssa tehtiin hiljan merkittävä ilmastolinjaus, kun yhdyskuntajätteen polton sisällyttämisestä EU:n päästökauppajärjestelmään päästiin alustavaan sopuun. Tällä tietoa jätteenpolttolaitokset ovat vuodesta 2028 osa päästökauppaa siten, että jäsenvaltiokohtaisen harkinnan perusteella järjestelmään liittymistä voidaan lykätä vuoden 2030 loppuun asti. Komissio laatii asiasta vaikutustenarvioinnin, jota tulee seuraamaan lainsäädäntöesitys. On keskeistä, että Suomi edistää EU:ssa tätä jo käynnistynyttä kehitystä. Päästökauppa luo toimialalle vahvan kannusteen investoida hiilidioksidin talteenottoon ja hyödyntämiseen tai varastointiin (CCU/S), joka mahdollistaa toimialan muuttamisen päästölähteestä hiilinegatiiviseksi.
Uudet teknologiat avainasemassa kierrätystavoitteiden saavuttamisessa
Jätteenpolton CCU on mahdollistaja myös uusille kierrätysratkaisuille ja kierrätysasteen parantamiselle. Kun savukaasuista otetaan talteen jätteestä peräisin olevaa hiilidioksidia, voidaan sen sisältämästä hiilestä valmistaa yhdessä vedyn kanssa uusia materiaaleja, kuten muoveja. Sekalaisesta, kierrätyskelvottomasta jätteestä voidaan siis tulevaisuudessa osa kierrättää molekyylitasolla. Tämän menetelmän pilotointi on meillä Fortumin Riihimäen yksikössä jo paraikaa käynnissä. Suomen tulisi osaltaan olla varmistamassa, että CCU-ratkaisuihin perustuvat kierrätysteknologiat hyväksytään EU:ssa, ja niille laaditaan kierrätysasteen laskentasäännöt. Yksin mekaanisen kierrätyksen keinoin ei tekstin alussa mainittuihin kierrätystavoitteisiin tulla pääsemään. Lainsäädännön on oltava nykyistä teknologianeutraalimpaa ja erilaiset termisiin menetelmiin perustuvat prosessit tulisi laskea kierrätykseksi silloin, kun niissä valmistetaan jätteestä uusia materiaaleja tai tuotteita.
Paremman lainsäädännön lisäksi tarvitaan investointeja, jotta jo päätetyt kierrätysasteet ja Suomen asema kiertotalouden edelläkävijänä voidaan saavuttaa. Suomen kyky tukea kotimaista tuotekehitystä ja investointeja tulee olemaan merkittävässä roolissa siinä, sijoittuvatko vähähiilistä kiertotaloutta ja dekarbonisaatiota koskevat hankkeet Suomeen vai muualle Eurooppaan. Orastavassa valtiontukikilpailussa suurten jäsenmaiden kanssa emme pärjää, mutta vihreää siirtymää tukevien yritystukien leikkaamiseen meillä ei kuitenkaan ole varaa.
Kierrätys- ja jäteala voi siis toimia kiertotalouden moottorina, kunhan lainsäädäntö siihen vahvasti ohjaa. Näin päästään talouteen, jossa materiaalit kiertävät ja luonnonvarat säästyvät.
