Toimintaympäristö ja markkina-asema

Toiminta- ja sääntely-ympäristö (tilinpäätöstiedote 2019)

Pohjoismaat

Alustavien tilastotietojen mukaan Pohjoismaissa kulutettiin sähköä 108 (108) TWh vuoden 2019 neljännellä neljänneksellä. Lämpötilat olivat lähellä pitkän ajan keskiarvoa, ja teollinen kysyntä oli jonkin verran heikompaa kuin vuoden 2018 neljännellä neljänneksellä. Sähkönkulutus Pohjoismaissa vuonna 2019 oli 392 (399) terawattituntia, kun sähkön kysyntä laski hieman ensimmäisen neljänneksen tavallista leudomman sään ja hieman heikomman teollisen kysynnän seurauksena.

Vuoden 2019 alussa Pohjoismaiden vesivarannot olivat 74 TWh eli 10 TWh pitkän ajan keskiarvoa pienemmät ja 8 TWh pienemmät kuin vuotta aikaisemmin. Vuoden lopussa vesivarannot olivat 79 TWh eli 5 TWh alle pitkän aikavälin keskiarvon ja 5 TWh edellisvuotta suuremmat. Huhtikuussa 2019 Norjan vesi- ja energiavirasto (NVE) tarkisti maan varantotilastoja. Raportoidut viitetasot ja historialliset poikkeamat on päivitetty vastaavasti.

Vuoden 2019 neljännellä neljänneksellä sähkön keskimääräinen systeemihinta Nord Poolissa laski selvästi ja oli 38,6 (47,6) euroa/MWh. Keskimääräinen sähkön aluehinta oli 43,5 (49,6) euroa/MWh Suomessa ja 38,5 (48,2) euroa/MWh Ruotsissa (SE3-alue, Tukholma). Alhaiset kaasun hinnat pitivät Manner-Euroopan sähkön spot-hinnat matalina neljännellä neljänneksellä. Tällä oli negatiivinen vaikutus Pohjoismaiden spot-hintoihin. Vuonna 2019 sähkön keskimääräinen systeemihinta Nord Poolissa oli 38,9 (44,0) euroa/MWh. Keskimääräinen sähkön aluehinta oli 44,0 (46,8) euroa/MWh Suomessa ja 38,4 (44,5) euroa/MWh Ruotsissa (SE3-alue, Tukholma).

Saksassa keskimääräinen spot-hinta vuoden 2019 neljännellä neljänneksellä laski merkittävästi ja oli 36,6 (52,6) euroa/MWh. Vuoden 2019 keskimääräinen spot-hinta Saksassa oli 37,7 (44,5) euroa/MWh.

CO2-päästöoikeuksien (EUA, EU Emission Allowance) markkinahinta heitteli jonkin verran vuoden aikana mutta oli vuoden lopussa samalla tasolla kuin vuoden alussa: 25 euroa tonnilta.

Russia

Fortum toimii Länsi-Siperiassa pääasiassa Tjumenin ja Hanti-Mansian alueilla, joilla teollinen tuotanto on keskittynyt öljyyn ja kaasuun, sekä Uralilla metalliteollisuuteen keskittyneellä Tšeljabinskin alueella. Venäjän markkinat on jaettu kahteen hintavyöhykkeeseen, ja Fortum toimii hintavyöhykkeellä 1 (Venäjän Euroopan puoleinen alue ja Uralin alue).

Alustavien tilastotietojen mukaan Venäjän sähkönkulutus vuoden 2019 neljännellä neljänneksellä oli 286 (286) TWh. Vastaava luku hintavyöhykkeellä 1 oli 217 (219) TWh. Vuonna 2019 sähkönkulutus oli 1 059 (1 056) TWh Venäjällä ja 807 (810) TWh hintavyöhykkeellä 1.

Vuoden 2019 neljännellä neljänneksellä keskimääräinen sähkön spot-hinta (kapasiteettihinnat pois lukien) laski 6 % ja oli 1 232 (1 309) ruplaa/MWh hintavyöhykkeellä 1. Spot-hinta Uralin alueella laski 2 prosenttia ja oli 1 081 (1 099) ruplaa/MWh. Vuonna 2019 keskimääräinen sähkön spot-hinta (kapasiteettihinta pois lukien) oli 1 289 (1 247) ruplaa/MWh hintavyöhykkeellä 1 ja 1 117 (1 043) ruplaa/MWh Uralin alueella.

Tarkemmat markkinatiedot on esitetty taulukoissa katsauksen lopussa (sivut 71–72).

Sääntely-ympäristö

EU:n uudet toimielimet keskittyvät vahvasti ilmastoon

Uusi Euroopan parlamentti aloitti työnsä toukokuussa pidettyjen eurovaalien jälkeen. Komission työ alkoi joulukuun alussa puheenjohtaja Ursula von der Leyenin johdolla, ja komissio julkisti viipymättä ensimmäisen luonnoksensa Euroopan vihreän kehityksen Green Deal -ohjelmasta.

Euroopan neuvosto Puolaa lukuun ottamatta tuki tavoitetta EU:n ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä. Komissio ilmoitti myös aikomuksestaan kolminkertaistaa oikeudenmukaisen siirtymän rahaston 100 miljardiin euroon. Tavoitteena on helpottaa siirtymää maissa, jotka ovat vahvasti riippuvaisia fossiilisista polttoaineista. Puolan tilannetta harkitaan uudelleen Euroopan neuvostossa kesäkuussa 2020, mutta koko EU:n laajuinen tavoite on osa helmikuussa 2020 valmistuvaa EU:n ilmastolakia. Fortum on tyytyväinen EU:n uusien toimielinten vahvaan ilmastopainotukseen.

Euroopan Grean Deal -ohjelma hahmottuu

Joulukuussa Euroopan komissio julkaisi tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen Green Deal -ohjelmasta. Se on uuden komission rohkea poliittinen aloite, jonka tavoitteena on EU:n ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Komission odotetaan käynnistävän jopa 50 ohjelmaan liittyvää hanketta seuraavan kahden vuoden aikana.

Green Deal -ohjelman tavoitteet eivät kuitenkaan liity vain ilmastoon, vaan EU:n kaikki politiikka-alueet ja yhteiskunnan kaikki sektorit yhdistävän ohjelman odotetaan tuovan Euroopalle laajaa kasvua. Green Deal yhdistää muun muassa energiantuotannon, kiertotalouden, ekosysteemit, luonnon monimuotoisuuden ja kestävän kehityksen valtavirtaistamisen EU:n kaikissa politiikoissa.

Käytännössä kaikki energia- ja ilmastotavoitteet ja -politiikat arvioidaan uudelleen, ja tästä aiheutuu sääntelyriski. Komissio esittelee syksyllä 2020 vihreän rahoituksen strategian, jotta yksityinen sektori voi olla mukana rahoittamassa siirtymävaihetta.

Fortum suhtautuu myönteisesti Green Deal -ohjelmaan. Yhtiön näkemyksen mukaan eri sektorien integrointi ja sähköistyminen tuovat merkittäviä ratkaisuja ja liiketoimintamahdollisuuksia, joiden avulla kunnianhimoiset Green Deal -tavoitteet voidaan saavuttaa.

Kestävän rahoituksen asetus hyväksytty

Joulukuussa Euroopan neuvosto ja parlamentti pääsivät sopimukseen kestävän rahoituksen taksonomiaa koskevasta asetuksesta. Se luo yhtenäisen luokittelujärjestelmän investoinneille, joita voidaan pitää kestävinä. Asetus edellyttää vielä neuvoston ja parlamentin virallista hyväksyntää, ja sen odotetaan tulevan voimaan vuoden 2022 loppuun mennessä.

Asetus suuntautuu vahvasti uusiutuvan energian teknologioihin. Ydinvoima ja kaasu saatetaan hyväksyä siirtymävaiheen toiminnoiksi komission vuonna 2020 toteutettavan arvioinnin perusteella. Jätteenpolton osalta päätöstä ei ole vielä tehty, mutta vaarallisen jätteen käsittely on luokiteltu kestäväksi.

Kestävän rahoituksen aloitteen tavoite on sinänsä Fortumin strategian mukainen, mutta Fortum on vahvasti kannattanut hiilidioksidipäästöihin perustuvaa lähestymistapaa ja teknologianeutraaliutta Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti. On olemassa riski, että jos taksonomia syrjii joitakin vähäpäästöisiä teknologioita, niiden investointikustannukset kasvavat tulevaisuudessa ja johtavat kohtuuttoman kalliiseen päästöjen vähentämiseen.

Euroopan investointipankki hyväksyi uuden energiarahoituspolitiikan

Euroopan investointipankki (EIP) sopi marraskuussa uudesta energiarahoituspolitiikasta ja vahvisti EIP:n entistä kunnianhimoisemmat tavoitteet ilmastotyölle ja ympäristövastuulle. EIP mukauttaa kaiken rahoitustoimintansa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin vuoden 2020 loppuun mennessä ja lopettaa investoinnit fossiilisia polttoaineita koskeviin hankkeisiin vuoden 2021 lopussa.

Komission käynnistämän Kestävä Eurooppa -investointiohjelman tavoitteena on vapauttaa 1 triljoona euroa ilmastotyöhön ja kestävän kehityksen mukaisiin investointeihin vuoteen 2030 mennessä. EIP:llä on tässä keskeinen rooli, ja pankki muuttuu vähitellen ilmastopankiksi. EIP ei enää myönnä uutta rahoitusta fossiilisen energian hankkeisiin, kaasu mukaan lukien. Lisäksi EIP asetti uuden päästörajan sähkö- ja lämpöhankkeille: 250 g CO2/KWh. Se korvaa nykyisen rajan, joka on 550 g CO2/kWh. Ydinvoimahankkeille ja uusiutuvan energian hankkeille myönnetään edelleen rahoitusta, kuten myös jätteenpolttohankkeille mikäli ne ovat EU:n jätehierarkian ja kansallisten jätehuoltosuunnitelmien mukaisia. EIP:n uusi rahoituspolitiikka on Fortumin strategian mukainen.

Saksan ilmastolaki ja hiilestä luopumista koskeva lainsäädäntö

Saksan hallitus julkisti syyskuussa 2019 laajan ilmasto- ja energiapaketin, joka tähtää vuodelle 2030 asetetun 55 %:n päästövähennystavoitteen ja vuodelle 2050 asetetun hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen. Saksan liittopäivät hyväksyi paketin joulukuussa. Paketti sisältää kansallisen päästökauppajärjestelmän liikenne- ja rakennusaloille. Päästöoikeuden hinta järjestelmässä on 25 euroa vuonna 2021 ja 55 euroa vuonna 2025. Ilmastopaketti kompensoi kuluttajien ja yritysten korkeampia kustannuksia tukemalla sähköautojen käyttöä ja myöntämällä verokannustimia ympäristöystävällisemmälle lämmitykselle, sähkölle ja asumiselle.

Ilmastonsuojelulaki asettaa vuotuiset tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle vuosina 2020–2030 kuudella sektorilla, jotka ovat energia, teollisuus, liikenne, rakennukset, maatalous, jätehuolto ja muut.

Lisäksi hallitus päätti hiilestä luopumisen suunnitelmasta aiemman ehdotuksen perusteella. Hallitus on sitoutunut ehdottamaan Saksan hiilikomission suositusten mukaista lainsäädäntöä ja julkaisemaan kaasustrategian, joka koskee myös vetyä. Liittovaltion hallitus hyväksyi hiilestä luopumista koskevan lainsäädännön 29.1.2020, ja lainsäädäntö odotetaan saatavan päätökseen vuoden 2020 ensimmäisellä puoliskolla. Vuosina 2026 ja 2029 hallitus aikoo toteuttaa laajoja arviointeja hiilestä luopumisen etenemisestä. Arvioiden perusteella tehdään päätös siitä, voidaanko luopumista aikaistaa kolmella vuodella eli voiko Saksa luopua hiilestä jo vuonna 2035. Uniperin uuden Datteln 4 -hiilivoimalan osalta hallitus ilmoitti kiinnostuksensa siihen, että laitoksen käyttöönottoa voidaan jatkaa ja sulkea samalla vanhempia ja tehottomampia laitoksia.

Fortumin mielestä olisi olennaista saada kyseinen lainsäädäntö voimaan mahdollisimman pian, koska ensimmäiset kivihiilivoimaloiden sulkemista koskevat huutokaupat on tarkoitus järjestää jo kesällä 2020 ja ensimmäiset voimalat on tarkoitus sulkea vuonna 2022.

Ruotsin ympäristöveromuutos johti uusiin CHP- ja jätteenpolttoveroihin

Ruotsissa tehtiin tammikuussa 2019 laaja poliittinen sopimus, joka sisältää jopa 1,5 miljardia euroa uusia ympäristöveroja. Ruotsin hallitus hyväksyi sopimukseen perustuvan jätteenpolttoveron 4.12.2019. Jätteenpolttovero on 75 kruunua tonnilta vuonna 2020 ja nousee 125 kruunuun tonnilta vuoteen 2022 mennessä.

Osana ympäristöveromuutosta hallitus hyväksyi myös fossiilisia polttoaineita käyttävien CHP-laitosten veronkorotuksen, joka tuli voimaan elokuun 2019 alussa. Hallitus ei ole määrittänyt yksityiskohtaisemmin ympäristöveroa, ja keväällä 2020 esitetään todennäköisesti uusia veroja.

Ruotsin energiasopimus kariutui

Joulukuussa konservatiivit ja kristillisdemokraatit jäivät pois Ruotsissa vuonna 2016 solmitusta laajasta energiasopimuksesta. Pääsyynä olivat jatkuvat erimielisyydet ydinvoimasta. Oppositio halusi päivittää sopimuksen sanamuotoja ydinvoimalle myönteisemmiksi. Sopimuksen kariutumisella ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia Fortumille, koska alkuperäisen sopimuksen merkittävimmät kohdat, pääsiassa vesi- ja ydinvoiman verohelpotukset, on jo pantu täytäntöön. Sopimuksen kariutuminen kuitenkin todennäköisesti lisää sääntelyn epävarmuutta etenkin ydinvoiman osalta.

Markkina-asema (2017 lopussa)

​Fortum on Pohjoismaiden kolmanneksi suurin sähköntuottaja ja suurin sähkönmyyjä. Lämmöntuottajana lukeudumme maailman suurimpiin. Kaksi kolmasosaa sähköntuotannostamme on vesi- ja ydinvoimaa, joten Fortum kuuluu myös Euroopan vähäpäästöisimpien tuottajien joukkoon.

Pohjoismainen sähköntuotanto 2017

Pohjoismainen sähkönmyynti 2017

Suurminnat lämmöntuottajat 2017

 Suurimmat sähköntuottajat 2017