Toimintaympäristö ja markkina-asema

Toiminta- ja sääntely-ympäristö (2020 puolivuosikatsaus)

Euroopan sähkömarkkinat

Alustavien tilastotietojen mukaan Pohjoismaissa kulutettiin sähköä 87 (88) terawattituntia vuoden 2020 toisella neljänneksellä. Sähkönkysyntä laski hieman Pohjoismaissa, kun lämpötilat olivat lähellä pitkän aikavälin keskiarvoa ja hieman alemmat kuin vuoden 2019 toisella neljänneksellä.

COVID-19-pandemian leviämistä ehkäisevät toimenpiteet ovat vaikuttaneet sähkön kysyntään monissa Euroopan maissa vuoden 2020 toisella neljänneksellä. Kysyntä väheni selvästi Manner-Euroopassa ja Isossa-Britanniassa. Italiassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Espanjassa ja Saksassa sähkönkysynnän lasku oli 10 % tai enemmän. Pohjoismaissa sähkönkysyntä oli lähellä edellisvuoden tasoa, ja COVID-19-pandemian vaikutus on toistaiseksi ollut vähäinen.

Sähkön osuuden energian kokonaiskulutuksesta odotetaan kasvavan edelleen pitkällä aikavälillä. Muutaman seuraavan vuoden aikana sähkön kysynnän Pohjoismaissa odotetaan kasvavan keskimäärin noin 0,5 % vuodessa. Kasvuvauhti määräytyy kuitenkin pitkälti Euroopan ja etenkin Pohjoismaiden makrotaloudellisen kehityksen perusteella. Pidemmällä aikavälillä teollisuuden, liikenteen ja lämmityksen sähköistymisen kehitys on keskeinen sähkönkulutuksen kasvua määräävä tekijä.

Vuoden 2020 alussa Pohjoismaiden vesivarannot olivat 79 TWh eli 5 TWh pitkän ajan keskiarvoa pienemmät ja 5 TWh suuremmat kuin vuotta aikaisemmin. Sateinen ja leuto talvi kasvatti Pohjoismaiden vesivarantoja nopeasti ensimmäisellä neljänneksellä. Kevät oli kuitenkin melko kylmä, minkä vuoksi kevään tulovirtaamat viivästyivät merkittävästi. Vuoden 2020 toisen neljänneksen lopussa vesivarannot olivat 93 TWh eli 9 TWh pitkän aikavälin keskiarvoa suuremmat ja 2 TWh edellisvuotta suuremmat.

Vuoden 2020 toisella neljänneksellä sähkön keskimääräinen systeemihinta Nord Poolissa laski poikkeuksellisen paljon ja oli 5,6 (35,6) euroa/MWh. Suomen ja Ruotsin aluehinnat laskivat myös merkittävästi mutta selvästi vähemmän kuin pohjoismainen systeemihinta. Keskimääräinen sähkön aluehinta oli 22,5 (37,4) euroa/MWh Suomessa, Ruotsissa SE3-aluella (Tukholma) 15,1 (33,0) euroa/MWh ja SE2-alueella, (Sundsvall) 8,2 (33,0) euroa/MWh. Vesivarojen merkittävä ylijäämä ja ohijuoksutusten riski olivat erittäin alhaisten spot-hintojen pääsyyt vuoden 2020 toisella neljänneksellä. Tammi–kesäkuussa 2020 sähkön keskimääräinen systeemihinta Nord Poolissa oli 10,5 (41,2) euroa/MWh. Keskimääräinen sähkön aluehinta oli 23,2 (42,4) euroa/MWh Suomessa, ja Ruotsissa SE3-alueella (Tukholma) 16,9 (39,7) euroa/MWh ja SE2-alueella (Sundsvall) 11,9 (39,5) euroa/MWh.

Alustavien tilastotietojen mukaan keskisessä Länsi-Euroopassa (Saksa, Ranska, Itävalta, Sveitsi, Belgia ja Alankomaat) kulutettiin sähköä 265 (299) TWh toisella neljänneksellä. Sähkönkulutuksen merkittävä lasku johtui pääasiassa COVID-19-pandemian vaikutuksesta teolliseen kysyntään. Saksassa keskimääräinen spot-hinta vuoden 2020 toisella neljänneksellä laski merkittävästi ja oli 20,3 (35,8) euroa/MWh. Alhaiset kaasunhinnat sekä sähkönkysynnän lasku vaikuttivat siihen, että Saksan spot-hinnat laskivat toisella neljänneksellä. Tammi–kesäkuussa 2020 keskimääräinen spot-hinta Saksassa oli 23,4 (38,3) euroa/MWh.

Elokuun 2020 puolivälissä Pohjoismainen sähkön termiinihinta Nasdaq Commodities -markkinapaikalla oli noin 15 euroa/MWh loppuvuodelle 2020 ja noin 20 euroa/MWh vuodelle 2021. Pohjoismaiden vesivarannot olivat noin 16 TWh pitkän ajan keskiarvon yläpuolella ja 20 TWh vertailukautta suuremmat. Saksassa sähkön termiinihinta oli noin 35 euroa/MWh loppuvuodelle 2020 ja noin 39 euroa/MWh vuodelle 2021.

Hyödykemarkkinat

Kaasun kysyntä keskisessä Länsi-Euroopassa oli 380 (419) TWh toisella neljänneksellä. Keskisen Länsi-Euroopan kaasun varastotasot kasvoivat neljänneksen alusta (337 TWh) neljänneksen loppuun (500 TWh), jolloin ne olivat 40 TWh suuremmat kuin vuotta aiemmin ja 144 TWh suuremmat kuin viiden vuoden keskiarvo (2015–2019).

Kaasun keskimääräinen spot-hinta (TTF) toisella neljänneksellä oli 5,4 (13,0) euroa/MWh. Vuoden 2021 hinta pysyi lähes ennallaan neljänneksen alusta (12,1 euroa/MWh) neljänneksen loppuun (12,5 euroa/MWh).

Toisella neljänneksellä Euroopan päästöoikeuksien (EUA) hinnat elpyivät vahvasti ja nousivat neljänneksen alusta (17,7 euroa/tonni) neljänneksen loppuun (27,0 euroa/tonni), jolloin ne olivat lähellä edellisvuoden hintatasoa.

Hiilen termiinihinta (ICE Rotterdam) vuodelle 2021 nousi neljänneksen alusta (55 dollaria/tonni) neljänneksen loppuun (58 dollaria/tonni), jolloin se oli 10 dollaria/tonni alhaisempi kuin vuotta aiemmin.

Elokuun 2020 puolivälissä kaasun TTF-termiinihinta oli 10 euroa/MWh loppuvuodelle 2020 ja 13 euroa/MWh vuodelle 2021. EUA-termiinihinta vuodelle 2020 oli tasolla 26 euroa/tonni. Hiilen termiinihinta (ICE Rotterdam) loppuvuodelle 2020 oli 50 dollaria/tonni.

Venäjän markkinat

Fortumin Russia-segmentti toimii Länsi-Siperiassa pääasiassa Tjumenin ja Hanti-Mansian alueilla, joilla teollinen tuotanto on keskittynyt öljyyn ja kaasuun, sekä Uralilla metalliteollisuuteen keskittyneellä Tšeljabinskin alueella. Uniperin venäläinen tytäryhtiö Unipro PJSC toimii Smolenskin, Moskovan, Krasnojarskin alueilla, Permin aluepiirissä sekä Hanti-Mansian autonomisessa piirikunnassa.

Venäjän markkinat on jaettu kahteen hintavyöhykkeeseen. Fortumin Russia-segmentti toimii ensimmäisellä hintavyöhykkeellä (Venäjän Euroopan ja Uralin alueet), ja Uniper toimii molemmilla hintavyöhykkeillä.

Alustavien tilastotietojen mukaan Venäjän sähkönkulutus vuoden 2020 toisella neljänneksellä oli 232 (244) TWh. Vastaava luku ensimmäisellä hintavyöhykkeellä oli 176 (186) TWh ja toisella hintavyöhykkeellä 48 (49) TWh. Kulutuksen lasku johtui öljyntuotannon ja taloudellisen toiminnan vähenemisestä vuoden 2020 toisella neljänneksellä.

Toisella neljänneksellä keskimääräinen sähkön spot-hinta (kapasiteettihinnat pois lukien) laski 13 % ja oli 1 160 (1 334) ruplaa/MWh ensimmäisellä hintavyöhykkeellä ja laski 13 % ja oli 902 (1 042) ruplaa/MWh toisella hintavyöhykkeellä. Spot-hinta Uralin alueella laski 11 % ja oli 1 021 (1 151) ruplaa/MWh.

Venäjän hallitus nosti kaasun hintaa 1,4 % heinäkuussa 2019 ja 3 % elokuussa 2020.

Venäjällä CSA-sopimuksiin perustuvat kapasiteettimaksut ovat keskeinen yhtiön tuloskasvuun vaikuttava tekijä, sillä CSA-maksut ovat huomattavasti korkeampia kuin CCS-huutokaupoista (Competitive Capacity Selection) saatavat kapasiteettimaksut. Tällä hetkellä Fortumin Russia-segmentin CSA-kapasiteetti on 2 368 MW. Vastaavasti Uniperin CSA-kapasiteetti on 2 455 MW. Helmikuussa 2020 sähkön tukkukaupan viranomainen julkaisi tuottoasteen ja kuluttajahintaindeksin (CPI) vuodelle 2019. Näitä tietoja käytettiin CSA-maksujen määrittämiseen vuodelle 2020. CSA-maksuja tarkistettiin alaspäin vastaamaan Venäjän valtion obligaatioiden alempaa korkoa sekä energiamarkkinoilta saatujen tuottojen kasvun vuoksi.

Lisäksi lämpövoimalat saavat selkeästi korotettuja CSA-maksuja noin kuudennesta käyttövuodesta alkaen (ks. taulukot alla). Vuonna 2020 on odotettavissa korotus CSA-maksuihin yhdelle Fortumin Uniper-segmentin yksikölle mutta ei Fortumin Russia-segmentin tuotantolaitoksille. CSA-jakson päätyttyä yksiköt voivat saada CCS-maksuja CCS-huutokaupoista.

Fortumin Russia-segmentillä on 2 560 MW tuotantokapasiteettia, joka ei saa CSA-maksuja. Tällä kapasiteetilla on oikeus osallistua CCS-huutokauppoihin. Uniperilla on 8 790 MW tuotantokapasiteettia, jolla on oikeus osallistua CCS-huutokauppaan. CCS-huutokauppa vuodelle 2026 on suunniteltu pidettäväksi vuoden 2020 neljännellä neljänneksellä.

Sääntely-ympäristö

EU:n kestävän rahoituksen asetus

Euroopan neuvosto ja parlamentti hyväksyivät kesäkuun puolivälissä virallisesti kestävän rahoituksen taksonomiaa koskevan asetuksen, jossa määritetään kestävyyskriteerit noin 70:lle liiketoiminnan ja teollisuuden sektorille. Kriteerien yksityiskohtaiset mittarit määritellään delegoiduissa säädöksissä, jotka komissio antaa myöhemmin. Ydinvoiman asema on edelleen avoin, ja sen vuoksi Euroopan komissio on päättänyt perustaa asiantuntijaryhmän tutkimaan ydinvoiman tuotannon ympäristövaikutuksia.

Fortum on johdonmukaisesti vaatinut eurooppalaista luokittelujärjestelmää, joka on EU:n vuodelle 2050 asettaman ilmastoneutraaliuden tavoitteen mukainen ja ottaa asianmukaisesti huomioon kaikki kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tai poistamiseen tähtäävät teknologiat. Fortum on myös pyytänyt pikaista arviota ydinvoiman ympäristövaikutuksista.

EU:n hyväksyi mittavan COVID-19-elpymissuunnitelman

EU-jäsenmaat saavuttivat poliittisen yhteisymmärryksen EU:n budjetista ja COVID-19 elpymissuunnitelmasta heinäkuussa. Kunnianhimoinen 1,85 biljoonan euron elpymissuunnitelma koostuu seitsenvuotisesta 1,1 biljoonan euron EU-budjetista ja 750 miljardin euron Next Generation EU -rahastosta. Elvytyssuunnitelma on ennennäkemätön ja innovatiivinen, sillä se antaa mahdollisuuden yhdistää elvytyksen Euroopan Green Deal -ohjelmaan. Samalla se hyödyntää EU:n korkeaa luottoluokitusta parhaiden lainaehtojen varmistamiseksi. Tavoitteen saavuttamiseksi komissio odottaa uusien tulovirtojen lisäksi jäsenvaltioilta jäsenmaksujen tilapäistä korotusta, joka on 2 % bruttokansantuotteesta. Paketti viimeistellään syksyn kuluessa.

Fortum pitää hyvänä, että elpymissuunnitelmassa korostetaan ilmastonmuutoksen hillintää ja digitalisaatiota sekä halutaan pitää kiinni Green Dealin sitoumuksista.

Saksan ja EU:n vetystrategiat

Saksan hallitus hyväksyi 10.6.2020 kansallisen vetystrategian, jossa keskitytään uusiutuvalla energialla tuotettuun vetyyn (vihreä vety). Strategia luo puitteet ja keskipitkän aikavälin toimintasuunnitelman vedyn tuotannolle, kuljetukselle ja käytölle. Saksan hallitus on perustanut kansallisen vetyneuvoston neuvonantajaksi strategian toteutukseen. Uniperin toimitusjohtaja Andreas Schierenbeck on nimitetty neuvoston jäseneksi.

EU:n vetystrategia julkaistiin 8. heinäkuuta. Vaikka EU:n painopiste on vihreän vedyn tuotannossa, komissio hyväksyy myös kaasulla tuotetun vedyn siirtymävaiheen aikana. EU-strategia ehdottaa sekä määrällisiä tavoitteita elektrolyysereille (6 GW vuoteen 2024 ja 40 GW vuoteen 2030) että mahdollisia sektorikohtaisia määrällisiä tavoitteita vedyn käytölle kysynnän lisäämiseksi.

Fortum suhtautuu myönteisesti vetytalouden strategioihin, joissa vetyä valmistetaan uusiutuvista energialähteistä ja kaasusta. Olemme kuitenkin pettyneitä siihen, että ydinvoima on unohdettu vedyn tuotannossa. Uniperilla on hyvät mahdollisuudet osallistua vetymarkkinoiden kehittämiseen ja käynnistämiseen, koska yhtiöllä on kokemusta maakaasualalta ja power-to-gas-pilottihankkeista.

Hiilestä luopuminen Saksassa

Hiilestä luopumista ohjaava laki hyväksyttiin Saksan valtiopäivillä kesäkuussa. Laki määrittää, miten Saksa luopuu kivihiileen ja ruskohiileen perustuvasta sähköntuotannosta vaiheittain viimeistään vuoteen 2038 mennessä. Vuonna 2019 markkinoilla oli 23 gigawattia kivihiilikapasiteettia ja 21 gigawattia ruskohiilikapasiteettia. 

Hallitus on sopinut ruskohiilen louhinnan ja siihen perustuvan energiantuotannon lopettamisen aikataulusta ruskohiiliyhtiöiden kanssa. Kivihiilivoimaloiden sulkemisista päätetään huutokauppojen perusteella vuoteen 2027 saakka.

Uniper julkisti jo maaliskuussa 2020 strategiansa hiilivoimaloista luopumiseksi Euroopassa.

Suomen jätelaki lausuntokierroksella

Ympäristöministeriö julkaisi huhtikuussa lakiluonnoksen EU:n vuoden 2018 jätepaketin täytäntöönpanosta Suomen lainsäädännössä. Ehdotus sisältää myös kansallisia muutoksia pakkausjätteen tuottajavastuuseen.

Fortumin kannalta merkittävimmät kysymykset ovat tuottajan vastuun uudelleenjärjestely ja pakkausjätteen keräyksen kustannusvastuun määrittely. Lakiluonnoksessa ehdotetaan, että pakkausmateriaalin tuottajien vastuu pakkausjätteen keräyskustannuksista olisi vain 80 %, vaikka EU:n jätedirektiivissä tuottajien vastuu on 100 %. Ehdotettu muutos voi johtaa pakkausjätteen keräyksen uudelleenjärjestelyyn ja vastuun keskittymiseen yhdelle tuottajayhteisölle nykyisten viiden sijaan.

Fortum on korostanut, että jätelaissa tulisi jatkossakin olla mahdollisuus yksittäisiin pakkausmateriaaleihin erikoistuneisiin tuottajayhteisöihin, jotta vuonna 2016 alkaneen muovijätteen keräyksen positiivinen kehitys ei vaarannu. Fortum vastustaa myös ehdotusta pakkaustuottajien kustannusvastuun alentamisesta 80 %:iin.

Ruotsissa odotetaan edelleen hallituksen lopullista päätöstä ydinjätteen loppusijoituksesta

Ruotsissa 30-vuotinen prosessi käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusratkaisusta on lähestymässä loppuaan. Viimeiset lainsäädännölliset esteet selvitettiin Ruotsin valtiopäivillä kesäkuussa. Östhammarin kunnan odotetaan hyväksyvän hankkeen syyskuussa, ja sen jälkeen Ruotsin hallitukselta odotetaan lopullista päätöstä. Aikataulu on kuitenkin edelleen avoin.

Hankkeen viivästymisestä arvioidaan aiheutuvan ydinvoimaloiden omistajille yhteensä 80 miljoonan euron vuotuiset kustannukset. Lisäksi loppusijoituslaitoksen hyväksyntä on osa samaa hyväksymisprosessia kuin käytetyn ydinpolttoaineen lyhytaikaisen varaston laajentaminen. Varasto täyttyy lähivuosina, jolloin sitä on laajennettava.

Jätteenpolttoveroja valmisteilla useissa Pohjoismaissa

Jätteenpolttovero tuli voimaan Ruotsissa 1.4.2020. Veroviranomaisen tulkinnan mukaan vero koskee polttolaitokseen vastaanotettua ei-vaarallista jätettä huolimatta siitä, poltetaanko jäte. Tämä tulkinta aiheuttaa epäedullisen verotaakan ei-vaaralliselle jätteelle, joka on tarkoitettu muuhun käsittelyyn kuin polttoon.

Norjassa seurataan tarkasti tilanteen kehittymistä Ruotsissa. Vaihtoehtoina ovat joko jätteenpolttovero tai mahdollisuus sisällyttää jätteen energiahyötykäyttö EU:n päästökauppajärjestelmään (Emission Trading System) vuodesta 2021 alkaen.

Suomessa ympäristöministeriö on tilannut konsultilta selvityksen jätteenpolttoveron soveltamiskelpoisuudesta edistääkseen kierrätettyjen raaka-aineiden valmistusta ja käyttöä. Selvitys valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä.

Fortum vastustaa jätteenpolttoveroja, koska niillä ei ole mielekästä tai osoitettua ohjausvaikutusta jätteen synnyn ehkäisyyn, jätteiden kierrätykseen tai kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Verot tai tuotesuunnittelustandardit on asetettava korkeammalle jätehierarkiassa.

Ruotsi hyväksyi vesivoiman kansallisen priorisointisuunnitelman

Ruotsin hallitus hyväksyi 25.6.2020 kansallisen vesivoiman priorisointisuunnitelman. Suunnitelma on osa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin kattavaa täytäntöönpanoa. Siinä määritetään aikataulu ja prioriteetit vesivoimalupien uudistamiselle 20 vuoden aikana. Hallitus korostaa tarvetta pitää Ruotsin kaikkien vesivoiman tuottajien vuosittaiset tuotannon menetykset alle 1,5 terawattitunnissa ympäristötoimista päätettäessä. Myös Natura 2000 -alueet on otettava huomioon.

Suunnitelma on Fortumin kannan mukainen ja antaa viranomaisille selkeät suuntalinjat.

Ehdotus sähköveron alentamiseksi Suomessa

Valtiovarainministeriö ehdottaa teollisuuden sähköveron alentamista EU:n minimitasolle vuoden 2021 alusta. Muutokselle on hallituksen poliittinen tuki, joten uskomme ehdotuksen toteutuvan. Suomessa teollisuuden sähkövero (7,0 €/MWh) on tällä hetkellä merkittävästi korkeampi verrattuna esimerkiksi Ruotsiin, jossa noudatetaan EU:n minimiverotasoa (0,5 €/MWh). Sähköveron alentaminen tukee yhteiskunnan sähköistymistä ja parantaa Suomen houkuttelevuutta kansainvälisille datakeskusinvestoinneille.

Markkina-asema (2018 lopussa)

Fortum on Pohjoismaiden kolmanneksi suurin sähköntuottaja ja suurin sähkönmyyjä. Lämmöntuottajana lukeudumme maailman suurimpiin. Kaksi kolmasosaa sähköntuotannostamme on vesi- ja ydinvoimaa, joten Fortum kuuluu myös Euroopan vähäpäästöisimpien tuottajien joukkoon.

Pohjoismainen sähkön tutanto ja myynti graafi

Suurimmat sähkön- ja lämmöntuottajat