Toimintaympäristö ja markkina-asema

Toiminta- ja sääntely-ympäristö (Q3 2020 osavuosikatsaus)

Euroopan sähkömarkkinat

Alustavien tilastotietojen mukaan Pohjoismaissa kulutettiin sähköä 81 (82) TWh vuoden 2020 kolmannella neljänneksellä. Sähkönkysyntä laski hieman Pohjoismaissa, kun lämpötilat olivat jonkin verran pitkän aikavälin keskiarvon yläpuolella ja lähellä vuoden 2019 kolmannen neljänneksen tasoa. Teollinen kysyntä pysyi jokseenkin ennallaan Suomessa ja Ruotsissa. Kysyntä laski pääasiassa paperintuotannossa mutta nousi jossain määrin muilla toimialoilla, mikä tasoitti laskun vaikutusta.

Toimenpiteet COVID-19-pandemian leviämisen estämiseksi vaikuttivat sähkönkysyntään eri Euroopan maissa vuoden 2020 toisella neljänneksellä, kun kysyntä laski 9 % edellisvuodesta keskisessä Länsi-Euroopassa (Saksassa, Ranskassa, Itävallassa, Sveitsissä, Belgiassa ja Alankomaissa). Kolmannella neljänneksellä sähkönkysyntä Euroopassa elpyi kuitenkin merkittävästi ja nousi lähelle vuoden 2019 tasoa.

Alustavien tilastotietojen mukaan keskisessä Länsi-Euroopassa kulutettiin sähköä 284 (286) TWh vuoden 2020 kolmannella neljänneksellä.

Sähkön osuuden energian kokonaiskulutuksesta odotetaan kasvavan edelleen pitkällä aikavälillä. Kasvuvauhti määräytyy kuitenkin pitkälti Euroopan ja Pohjoismaiden makrotaloudellisen kehityksen perusteella. Pidemmällä aikavälillä teollisuuden, liikenteen ja lämmityksen sähköistymisen kehitys on keskeinen sähkönkulutuksen kasvua määräävä tekijä.

Vuoden 2020 alussa Pohjoismaiden vesivarannot olivat 79 TWh eli 5 TWh pitkän ajan keskiarvoa pienemmät ja 5 TWh suuremmat kuin vuotta aikaisemmin. Sateinen ja leuto talvi kasvatti Pohjoismaiden vesivarantoja nopeasti ensimmäisellä neljänneksellä. Kevät oli melko kylmä, ja kevään tulovirtaukset viivästyivät merkittävästi. Kun erittäin suuri lumikertymä alkoi sulaa, kevään tulovirtaukset nostivat vedenkorkeuden lähelle historiallisia enimmäismääriä useimmissa Pohjoismaiden vesivarannoissa. Vuoden 2020 kolmannen neljänneksen lopussa vesivarannot olivat 114 TWh eli 13 TWh pitkän aikavälin keskiarvoa suuremmat ja 12 TWh edellisvuotta suuremmat.

Vuoden 2020 kolmannella neljänneksellä sähkön keskimääräinen systeemihinta Nord Poolissa oli 8,9 (34,7) euroa/MWh. Suomen ja Ruotsin aluehinnat laskivat selvästi vähemmän kuin pohjoismainen systeemihinta. Keskimääräinen aluehinta oli 32,8 (47,8) euroa/MWh Suomessa, 25,3 (35,6) euroa/MWh SE3-alueella Ruotsissa (Tukholma) ja 18,6 (35,3) euroa/MWh SE2-alueella Ruotsissa (Sundsvall). Tammi–syyskuussa 2020 sähkön keskimääräinen systeemihinta Nord Poolissa oli 10,0 (39,0) euroa/MWh. Keskimääräinen aluehinta oli 26,4 (44,2) euroa/MWh Suomessa, 19,7 (38,3) euroa/MWh SE3-alueella Ruotsissa (Tukholma) ja 14,1 (38,1) euroa/MWh SE2-alueella Ruotsissa (Sundsvall). Vesivarojen erittäin suuri ylijäämä ja tulvimisen riski monissa vesivarannoissa ovat olleet Pohjoismaiden alhaisten spot-hintojen pääsyyt vuonna 2020.

Saksassa sähkön spot-hinta elpyi voimakkaasti edelliseen neljännekseen verrattuna. Keskimääräinen spot-hinta kolmannella neljänneksellä oli lähellä vuoden 2019 kolmannen neljänneksen tasoa ja oli 36,1 (37,4) euroa/MWh. Saksan spot-hinnan elpymistä tukivat sähkönkysynnän elpyminen ja hiilidioksidin ja kaasun hintojen suotuisa kehitys sekä Ranskan ydinvoimatuotannon jatkuminen alhaisena. Tammi–syyskuussa 2020 keskimääräinen spot-hinta Saksassa oli 27,7 (38,0) euroa/MWh.

Marraskuun 2020 puolivälissä Pohjoismainen sähkön termiinihinta Nasdaq Commodities -markkinapaikalla oli noin 10 euroa/MWh loppuvuodelle 2020 ja noin 15 euroa/MWh vuodelle 2021. Pohjoismaiden vesivarannot olivat noin 18 TWh pitkän ajan keskiarvon yläpuolella ja 22 TWh vertailukautta suuremmat. Saksassa sähkön termiinihinta oli noin 34 euroa/MWh loppuvuodelle 2020 ja noin 39 euroa/MWh vuodelle 2021.

Hyödykemarkkinat

Kaasun kysyntä keskisessä Länsi-Euroopassa oli 347 (338) TWh vuoden 2020 kolmannella neljänneksellä. Keskisen Länsi-Euroopan kaasun varastotasot kasvoivat neljänneksen alusta (500 TWh) neljänneksen loppuun (565 TWh), jolloin ne olivat 18 TWh pienemmät kuin vuotta aiemmin ja 38 TWh suuremmat kuin viiden vuoden keskiarvo (2015–2019).

Kaasun keskimääräinen spot-hinta (TTF) kolmannella neljänneksellä oli 7,8 (10,2) euroa/MWh. Vuoden 2021 termiinihinta nousi ja oli 13,6 euroa/MWh neljänneksen lopussa (12,4 euroa/MWh neljänneksen alussa).

Euroopan päästöoikeuksien (EUA) hinnat olivat 25–30 euroa/tonni kolmannella neljänneksellä. Hinta laski neljänneksen aikana ja oli 26,9 euroa/tonni neljänneksen lopussa (27,7 euroa/tonni neljänneksen alussa) eli 2,0 euroa/tonni korkeampi kuin vuotta aiemmin.

Hiilen termiinihinta (ICE Rotterdam) vuodelle 2021 nousi neljänneksen alusta (57,7 dollaria/tonni) neljänneksen loppuun (60,4 dollaria/tonni), jolloin se oli 5,8 dollaria/tonni alhaisempi kuin vuotta aiemmin.

Marraskuun 2020 puolivälissä kaasun TTF-termiinihinta oli 14 euroa/MWh loppuvuodelle 2020 ja 14 euroa/MWh vuodelle 2021. EUA-termiinihinta vuodelle 2020 oli tasolla 26 euroa/tonni. Hiilen termiinihinta (ICE Rotterdam) loppuvuodelle 2020 oli 54 dollaria/tonni.

Venäjän markkinat

Fortumin Russia-segmentti toimii Länsi-Siperiassa pääasiassa Tjumenin ja Hanti-Mansian alueilla, joilla teollinen tuotanto on keskittynyt öljyyn ja kaasuun, sekä Uralilla metalliteollisuuteen keskittyneellä Tšeljabinskin alueella. Uniperin venäläinen tytäryhtiö Unipro PJSC toimii Smolenskin, Moskovan, Sverdlovskin ja Krasnojarskin alueilla sekä Hanti-Mansian autonomisessa piirikunnassa.

Venäjän markkinat on jaettu kahteen hintavyöhykkeeseen. Fortumin Russia-segmentti toimii ensimmäisellä hintavyöhykkeellä (Venäjän Euroopan ja Uralin alueet), ja Uniper toimii molemmilla hintavyöhykkeillä.

Alustavien tilastotietojen mukaan Venäjän sähkönkulutus vuoden 2020 kolmannella neljänneksellä oli 233 (240) TWh. Vastaava luku ensimmäisellä hintavyöhykkeellä oli 178 (185) TWh ja toisella hintavyöhykkeellä 47 (47) TWh. Kulutuksen lasku johtui öljyntuotannon ja yleisen taloudellisen toiminnan vähenemisestä vuoden 2020 kolmannella neljänneksellä.

Kolmannella neljänneksellä keskimääräinen sähkön spot-hinta (kapasiteettihinnat pois lukien) nousi 1 % ja oli 1 295 (1 280) ruplaa/MWh ensimmäisellä hintavyöhykkeellä ja nousi 25 % ja oli 856 (683) ruplaa/MWh toisella hintavyöhykkeellä. Spot-hinta Uralin alueella nousi marginaalisesti ja oli 1 109 (1 107) ruplaa/MWh.

Venäjän hallitus nosti kaasun hintaa 1,4 % heinäkuussa 2019 ja 3 % elokuussa 2020.

Venäjällä CSA-sopimuksiin perustuvat kapasiteettimaksut ovat keskeinen yhtiön tuloskasvuun vaikuttava tekijä, sillä CSA-maksut ovat huomattavasti korkeampia kuin CCS-huutokaupoista (Competitive Capacity Selection) saatavat kapasiteettimaksut. Tällä hetkellä Fortumin Russia-segmentin CSA-kapasiteetti on 2 368 MW. Vastaavasti Uniperin CSA-kapasiteetti on 2 455 MW. Helmikuussa 2020 sähkön tukkukaupan viranomainen julkaisi tuottoasteen ja kuluttajahintaindeksin (CPI) vuodelle 2019. Näitä tietoja käytettiin CSA-maksujen määrittämiseen vuodelle 2020. CSA-maksuja tarkistettiin alaspäin vastaamaan Venäjän valtion obligaatioiden alempaa korkoa sekä energiamarkkinoilta saatujen tuottojen kasvun vuoksi.

Lisäksi lämpövoimalat saavat selkeästi korotettuja CSA-maksuja noin kuudennesta käyttövuodesta alkaen. Vuonna 2020 on odotettavissa korotus CSA-maksuihin yhdelle Fortumin Uniper-segmentin yksikölle mutta ei Fortumin Russia-segmentin tuotantolaitoksille. CSA-jakson päätyttyä yksiköt voivat saada CCS-maksuja CCS-huutokaupoista.

Fortumin Russia-segmentillä on 2 560 MW tuotantokapasiteettia, joka ei saa CSA-maksuja. Tällä kapasiteetilla on oikeus osallistua CCS-huutokauppoihin. Uniperilla on 8 790 MW tuotantokapasiteettia, jolla on oikeus osallistua CCS-huutokauppaan. CCS-huutokauppa vuodelle 2026 on suunniteltu pidettäväksi vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä.

 

Kesäkuussa 2019 Fortum voitti Venäjän valtion uusiutuvan energian huutokaupassa oikeuden rakentaa 5,6 megawattia takuuhintaista aurinkovoimakapasiteettia kesäkuussa 2018 voitetun 110 megawatin lisäksi. Voimalaitosten tuotantokapasiteetille maksetaan 15 vuoden ajan takuuhintaa, joka vastaa noin 14 000 ruplaa/MWh ja 15 000 ruplaa/MWh, ja laitokset otetaan käyttöön vuosina 2021–2022.

Kesäkuussa 2018 Fortumin ja Rusnanon sijoitusrahasto (Fortumin osuus 50 %) voitti CSA-huutokaupassa oikeuden rakentaa 823 MW tuulivoimakapasiteettia. Tuulipuistot oli tarkoitus ottaa käyttöön vuosina 2019–2023, ja niiden tuotantokapasiteetille maksetaan 15 vuoden ajan takuuhintaa, joka vastaa noin 7 000–8 000 ruplaa megawattitunnilta.

Kesäkuussa 2017 Fortumin ja Rusnanon sijoitusrahasto voitti CSA-huutokaupassa oikeuden rakentaa 1 000 MW tuulivoimakapasiteettia. Tuulipuistot oli tarkoitus ottaa käyttöön vuosina 2018–2022, ja niiden tuotantokapasiteetille maksetaan 15 vuoden ajan takuuhintaa, joka vastaa noin 7 000–9 000 ruplaa/MWh.

Sääntely-ympäristö

EU haluaa tiukentaa ilmastotavoitetta vuodelle 2030

Euroopan komissio julkaisi 17.9.2020 ehdotuksen vuoden 2030 uudesta ilmastotavoitteesta ja siihen liittyvän vaikutusten arvioinnin. Tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 % vuodesta 1990 hiilinielut mukaan lukien. Tavoite on selvästi kunnianhimoisempi kuin nykyinen 40 %:n tavoite.

Euroopan parlamentti ehdottaa tavoitteen korottamista 60 %:iin. Tavoitetaso jakaa jäsenvaltioiden mielipiteitä, mutta Saksan EU-puheenjohtajuuden tavoitteena on päästä sopimukseen jäsenmaiden kesken vuoden loppuun mennessä. Uusi tavoite edellyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksyntää. Lopullista hyväksyntää uudelle tavoitteelle odotetaan viimeistään vuoden 2021 puoliväliin mennessä. Lakiehdotuksia uuden tavoitteen täytäntöönpanosta odotetaan vuoden 2021 puolivälissä.

Uuden tavoitteen jakaminen ETS-päästökauppajärjestelmän ja sen ulkopuolisten toimialojen kesken on keskeinen kysymys, jolla voi olla suuri vaikutus EU:n päästökauppajärjestelmään ja päästöoikeuksien hintaan. Fortumin näkemyksen mukaan ETS-toimialojen tulisi kantaa päävastuu entistä kunnianhimoisemmasta tavoitteesta. Lisäksi on tärkeää varmistaa ilmastotavoitteen ja muiden energiapoliittisten tavoitteiden (esim. uusiutuva energia ja energiatehokkuus) yhdenmukaisuus.

Ydinvoiman rooli EU:n kestävän rahoituksen taksonomiaa koskevassa asetuksessa on edelleen ratkaisematta

EU:n kestävän rahoituksen taksonomiaa koskeva asetus tuli voimaan kesäkuussa 2020. Euroopan komission tavoitteena on julkaista keskeisiä delegoituja säädöksiä syksyn aikana. Säädökset todennäköisesti määrittelevät kaikki uusiutuvat energialähteet taksonomian mukaisiksi, mutta maakaasu siirtymäpolttoaineena on asetettu kyseenalaiseksi, koska se ylittää kynnysarvon 100 g CO2/kWh. Ydinvoimaa ei ehdoteta osaksi näitä delegoituja säädöksiä, koska ”no harm”-periaatteen mukainen ydinvoiman ympäristöarviointi on edelleen käynnissä. Komissio on ilmoittanut aikeestaan julkaista vuoden 2021 loppuun mennessä erityinen delegoitu säädös ydinvoiman sisällyttämisestä, jos ympäristöarvioinnin tulos on myönteinen. Komission on tarkoitus hyväksyä delegoitujen säädösten lopulliset versiot vuoden 2020 loppuun mennessä sidosryhmien kuulemisen jälkeen.

Fortum on vaatinut EU:n kestävälle rahoitukselle hyvin suunniteltua lainsäädäntöä, jossa ei syrjitä mitään ilmastovaikutuksiltaan neutraaleja energialähteitä (uusiutuvasta energiasta ydinvoimaan, varastointiin, puhtaisiin kaasuihin ja hiilinegatiivisiin teknologioihin). Fortum arvioi delegoidut säädökset huolellisesti ja arvioi, antavatko ne aidosti tasapuoliset lähtökohdat kestävään rahoitukseen.

Pohjoismaiden vuoden 2021 talousarvioesitykset keskittyvät vihreään elvytykseen

Suomen valtion 16.9.2020 julkistettu talousarvioesitys sisältää monia energiasektorin ja sähköistymisen kannalta myönteisiä elementtejä. Energiaintensiivisen teollisuuden sähkövero alennetaan EU:n minimitasolle (0,5 euroa/MWh) nykyisestä tasosta (7,0 euroa/MWh) vuodesta 2021 alkaen. Kaukolämpöverkkoon kytketyt lämpöpumput sekä pienet palvelinkeskukset siirretään teollisuuden sähköveroluokkaan. Lämmityspolttoaineiden verotusta korotetaan 105 miljoonalla eurolla vuodesta 2021 alkaen. Tämä lisää kaukolämmön kustannuksia ja vaarantaa siten kaukolämmön kilpailukyvyn vaihtoehtoisiin lämmitysmuotoihin verrattuna.

Ruotsissa 21.9.2020 julkistettu talousarvioesitys tukee sähköistymistä, vetyä, negatiivisia päästöjä ja kiertotaloutta. Vuodelle 2021 ehdotetut talouspoliittiset elvytystoimet ja uudistukset ovat arvoltaan yhteensä yli 105 miljardia kruunua. Lisäksi yrityksille ja kunnille myönnetään vuosittain 260 miljoonan kruunun tuet aurinkoenergialle. Talousarvioesityksessä on nähtävissä kuitenkin myös kielteisiä vaikutuksia voimalaitosluokan sähköntuotannolle. Esimerkiksi itse kulutetun aurinkoenergian verovapautuksen raja kaksinkertaistetaan 500 kilowattiin. Talousarvioesitys sisältää 10 miljardia kruunua teknologianeutraaleille ympäristöluottovakuuksille, jotka on tarkoitettu ilmastotavoitetta tukeville suurille teollisuushankkeille. Vuosille 2022 ja 2023 ehdotetaan yhteensä 250 miljoonaa kruunua biopohjaisen hiilen talteenoton ja varastoinnin käänteiseen huutokauppaan, jolla edistetään negatiivisten päästöjen kehitystä. Tämä on mahdollisuus Stockholm Exergille, sillä yhtiö arvioi parhaillaan hiilidioksidin talteenottohanketta biopohjaiselle sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokselleen.

Norjan valtion 7.10.2020 julkistettu talousarvioesitys sisältää ylimääräisen kustannusrasitteen jätteenpoltolle: hiilidioksidiveron, jonka suuruus on 149 kruunua jätetonnia kohti. Fortum vastustaa tätä veroa, koska se ei tuo ilmastohyötyjä. Aiemmin syyskuussa osana hiilen talteenotto- ja varastointihankkeiden rahoitusesitystä hallitus ehdotti 3 miljardin kruunun avustusta Fortum Oslo Varmen hankkeelle sillä ehdolla, että lisärahoitusta saadaan muista lähteistä. Fortum on tyytyväinen ehdotettuun avustukseen mutta huomauttaa, että lisärahoituksen varmistamismahdollisuudet ovat rajalliset eikä avustus sellaisenaan tee hankkeesta taloudellisesti toteutuskelpoista. Fortum Oslo Varme tutkii parhaillaan eri rahoitusvaihtoehtoja ja jätti lokakuussa 2020 hakemuksen EU:n innovaatiorahastolle. Lisäksi Fortum jatkaa Norjan valtion edustajien kanssa keskusteluja mahdollisuuksista projektin toteuttamiseksi.

EU:n elpymis- ja palautumistukiväline alkaa hahmottua

Euroopan neuvosto sopi 9.10.2020 yhteensä 673 miljardin euron elpymis- ja palautumistukivälineestä, jolla edistetään jäsenvaltioiden julkisia investointeja ja uudistuksia COVID-19-kriisistä toipumiseksi. EU-johtajat pääsivät heinäkuussa 2020 sopimukseen tästä tukivälineestä, joka muodostaa suurimman osan 750 miljardin euron Next Generation EU -suunnitelmasta. Se koostuu jäsenvaltioille myönnettävistä avustuksista (313 miljardia euroa) ja lainoista (360 miljardia euroa) ja on luonteeltaan lyhyen aikavälin väline, jossa kaikki rahoitus on käytettävä vuoteen 2026 mennessä.

Väline tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia energiasektorille esimerkiksi uusiutuvaan energiaan ja energiainfrastruktuuriin liittyvien hankkeiden rahoitukseen. Suomessa Fortumilla on hankkeita, jotka voivat täyttää elpymisrahoituksen ehdot.

Vetystrategioita kehitetään EU:ssa

EU:n komissio esitteli 8.7.2020 vetystrategiansa, joka luo perustan vedyn hyödyntämiselle kaikkialla EU:ssa. Poliittisena tavoitteena on asentaa vähitellen 6 GW elektrolyysilaitteita vuoteen 2024 mennessä ja 40 GW vuoteen 2030 mennessä. Niillä voidaan vastaavasti tuottaa 1 miljoona tonnia ja 10 miljoonaa tonnia uusiutuvaa vetyä. Lisäksi strategian mukaan vedyn tuonnilla EU:n ulkopuolisista maista saadaan 40 GW lisäkapasiteettia. Strategia keskittyy vahvasti uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan vetyyn, mutta myös vety, joka tuotetaan fossiilisista polttoaineista hiilen talteenotolla ja varastoinnilla tai hyödyntämisteknologioilla varustettuna tunnustetaan tärkeäksi mahdollistajaksi teollisuuden päästöjen vähentämisessä. Komissio suhtautuu luottavaisesti EU:n vihreän elpymisen rahoitukseen ja hiilidioksidipäästöjen hinnoitteluun vetytalouden edistämisen päävälineinä.

Neuvoston päätelmät strategiasta on tarkoitus laatia Saksan EU-puheenjohtajuuden aikana joulukuussa. Strategian täytäntöönpanoa koskevia lakiehdotuksia, kuten EU:n kaasun sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön ja uusiutuvan energian direktiivin tarkistamista, odotetaan vuoden 2021 puoliväliin mennessä. Komissio julkistaa vuoden 2020 aikana myös merellä tuotettua uusiutuvaa energiaa koskevan strategian, jota pidetään tärkeänä vedyn hyödyntämisen mahdollistajana. Lisäksi komissio on perustanut Euroopan puhtaan vedyn allianssin. Se on avoin alusta kaikille uusiutuvan tai vähähiilisen vedyn parissa toimiville tahoille, jotka ovat valmiita osallistumaan vetyteknologioiden kehittämiseen vuoteen 2030 mennessä.

Useat EU:n jäsenvaltiot ovat myös laatineet kansallisia vetystrategioita tavoitteineen. Strategioita on laadittu esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Alankomaissa, Portugalissa ja Espanjassa. Näiden viiden maan tavoitteet tuovat vuoteen 2030 mennessä yhteensä 22 GW kapasiteettia, mikä on puolet EU:n tavoitteesta. Strategioita valmistellaan parhaillaan Isossa-Britanniassa ja Pohjoismaissa.

Fortum on tyytyväinen EU:n vetystrategiaan EU:n talouden hiilestä irtautumisen olennaisena mahdollistajana Euroopan Grean Deal -ohjelman mukaisesti. On tärkeää varmistaa, että kaikki hiilidioksiditon sähkö – sekä uusista että nykyisistä voimaloista, myös ydinvoimaloista – edistää puhtaan vedyn tuotantoa. Lisäksi maakaasun reformoinnin pitäisi tuottaa puhdasta vetyä edellyttäen, että hiilidioksidi otetaan talteen. Vetymarkkinoiden kehittämisen tulisi perustua CO2-päästörajaan ja EU:n laajuiseen sertifiointiin sen sijaan, että määritetään erilaisia vedyn värikoodeja. Fortum on sekä Hydrogen Europe -järjestön ja Euroopan puhtaan vedyn allianssin jäsen.

Markkina-asema (2018 lopussa)

Fortum on Pohjoismaiden kolmanneksi suurin sähköntuottaja ja suurin sähkönmyyjä. Lämmöntuottajana lukeudumme maailman suurimpiin. Kaksi kolmasosaa sähköntuotannostamme on vesi- ja ydinvoimaa, joten Fortum kuuluu myös Euroopan vähäpäästöisimpien tuottajien joukkoon.

Pohjoismainen sähkön tutanto ja myynti graafi

Suurimmat sähkön- ja lämmöntuottajat