Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tavoitteisiin hiilineutraalilla kaukolämmöllä

Euroopan komission ehdotus rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä on herättänyt Suomessa runsaasti huomiota. EU:n toimielimet keskustelevat direktiivin lopullisista yksityiskohdista kesäkuusta alkaen, ja päätöksiä odotetaan tämän vuoden loppuun mennessä.

Direktiivin vuoden 2050 hiilineutraalisuustavoitteen ytimessä on vaatimus niin sanotusta nollaenergiarakentamisesta. Nollaenergiarakennus on erittäin energiatehokas ja käyttää pääasiassa päästötöntä energiaa. Sille asetetut kriteerit vastaisivat rakennuksille myönnettävää A-energialuokkaa. Rakennus saavuttaa nollaenergiatason paitsi energiatehokkaalla rakentamisella, myös käyttämällä pääasiassa hiilineutraalia energiaa. Komission ehdotuksen mukaan uusien sekä laajasti peruskorjattavien julkisten rakennusten tulisi olla nollaenergiarakennuksia vuodesta 2027 ja muiden rakennusten vuodesta 2030 lähtien.

Suomen hiilineutraalisuustavoite on asetettu vuoteen 2035, mihin mennessä sekä sähkön että kaukolämmön tuotannon tulee olla hiilineutraalia. Rakennustemme energiankäyttö ja lämmitys muuttuu siis hiilineutraaliksi jo hyvissä ajoin ennen direktiivin vastaavaa tavoitetta.

EU:n jäsenmaiden näkökulmat poikkeavat toisistaan merkittävästi. Herääkin kysymys, kuinka energiatehokas rakennuskantamme pitäisi direktiivin mukaan oikein olla ja miten sen soveltamisessa otetaan huomioon kansalliset olosuhteet. Direktiivin kansallinen toimeenpano on onneksi omissa käsissämme, mutta toimeenpanon onnistuminen vaatii oikeita päätöksiä, jotka ottavat huomioon eri lämmitysmuotojen todelliset päästövähennysvaikutukset.

Näin direktiivi vaikuttaisi Suomessa

Jäsenvaltioiden tulee laatia vuoteen 2025 mennessä kansallinen remonttisuunnitelma, joka tähtää koko rakennuskannan hiilineutraalisuuteen. Tällä hetkellä Suomen uudet rakennukset ovat lähes nollaenergiarakennuksia ja käytännössä nykyisessä A-energialuokassa. Suurimmat haasteet ovatkin vanhemmissa rakennuksissa, jotka käyttävät paljon energiaa: tavoite on jopa kolminkertaistaa laajojen energiaremonttien määrä nykyisessä rakennuskannassa noin kolmeen prosenttiin vuosittain.

Ehdotettu direktiivi asettaa erityisen haastavia tavoitteita energiatehottomimpien rakennusten peruskorjaukselle, sillä energialuokkiin E-G kuuluvat rakennukset tulee nostaa vähintään D-luokkaan vuoteen 2030 mennessä. VTT on alustavasti arvioinut, että niihin kohdistuvat vaatimukset voisivat Suomessa koskea jopa 35 prosenttia rakennuskannasta.

Lisäksi komissio ehdottaa, että niin sanottu tehokas kaukolämpö voi olla yksi nollaenergiarakennuksen eli käytännössä A-energialuokan hyväksyttävistä lämmitysmuodoista. Tehokas kaukolämpö tarkoittaa järjestelmää, jossa merkittävä osa lämmöntuotannosta perustuu uusiutuvaan energiaan tai hukkalämpöihin. Tehokas kaukolämpö on merkittävä, koska yksistään sen käyttö voisi jo nostaa Suomen energiatehottomimpien E- ja G-luokan rakennuksen luokitusta ja vähentää painetta kalliisiin energiaremontteihin.

E-luvun laskenta ja käyttö ohjaa olennaisesti hiilineutraalisuutta

Nollaenergiarakennus edellyttää oikean lämmitysmuodon kuten tehokkaan kaukolämmön lisäksi tietyn tason alittavaa primäärienergiankulutusta. Primäärienergialla tarkoitetaan joko uusiutuvaa tai fossiilista energiaa, jota ei ole muunnettu loppuenergiaksi kulutusta varten millään prosessilla.

Rakennuksen energiatehokkuus- eli E-luku osoittaa, mihin energia­tehokkuus­luokista A-G rakennus luokitellaan. Määritelmän mukaan E-luku on energiamuotojen kertoimilla painotettu rakennuksen vakioituun käyttöön perustuva vuotuinen (osto)energiankulutus lämmitettyä nettoalaa kohden. Energiamuotojen kerroin on annettu eri energiamuodoille kuten sähkölle, kaukolämmölle ja fossiilisille energianlähteille erikseen. Jäsenmaat voivat melko joustavasti päättää kyseiset kansalliset primäärienergia- tai muuntokertoimensa.

Tässä piilee ratkaisun avain.

Tällä hetkellä Suomessa on kaukolämmölle yksi kansallinen E-lukukerroin. Tämän sijaan E-luku tulisi määritellä paikallisesti siten, että kunkin kaukolämpöverkon suunnitellut hiilineutraalisuusinvestoinnit ja tuleva tuotantorakenne otettaisiin huomioon.

Kun ympäristöministeriö määrittelee kertoimet uudelleen osana tulevaa kansallista toimeenpanoa, sen tulisi mahdollistaa myös paikalliseen kaukolämmön­tuotantoon perustuva kerroin ja E-luvun laskenta. Espoon alueen kaukolämpöverkko, jossa lämmitys on hiilineutraalia jo vuonna 2030, on edelläkävijä tuotannon muuttamisessa sähkö- ja hukkalämpöpohjaiseksi ja perustuessa tuotannon sähköistymiseen. Verkkokohtaisilla E-luvuilla saataisiin hiilineutraaliin kaukolämpöön kytkettyjen rakennusten luokittelu vastaamaan niiden todellista paikallista energiatehokkuutta ja ylipäänsä kannustaisi sekä yhtiöitä että asiakkaita siirtymään nopeasti kohti hiilineutraalia lämmitystä.

Kansallinen toimeenpano vastaamaan asiakkaiden tarpeita

­Valtiovalta päättää direktiivin kansallisessa toimeenpanossa vuosina 2024-25 niistä jousto­mahdollisuuksista, jotka ovat teknis-taloudellisesti järkeviä ja ohjaavat tehokkaasti. Suomen kunnianhimoinen hiilineutraalisuustavoite luonnollisesti ohjaa kansallista toimeen­panoa.

Edellä kuvattu kaukolämpö­järjestelmäkohtainen ja eteenpäin katsova E-luku yhtäältä huomioisi rakennuksen energiatehokkuuden laskennassa paikallisen kaukolämmön hyödyt, toisaalta kannustaisi kaukolämpösektoriamme saavuttamaan hiilineutraalisuustavoitteen jo 2030-luvun alkuun mennessä. Tällöin eri lämmitysmuotojen välinen kilpailu uudisrakentamisessa ja lisääntyvissä laajoissa remonteissa toimisi parhaiten asiakkaiden eduksi, läpinäkyvästi ja reilusti.

Fortumin Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen hiilineutraali kaukolämpö on olennainen osa lämmityksen energiatehokkuuden ja hiilijalanjäljen parantamista paikallisesti. Tuleva rakennusten energiatehokkuusdirektiivi ei siten synnytä tarvetta hötkyillä tai pohtia lämmitys­ratkaisun vaihtoa.

Kansallinen toimeenpano on keskiössä, sillä sen yhteydessä määritetään maamme keskei­set linjaukset rakentamisen ja laajojen peruskorjausten energia­tehokkuuden ja hiilijalanjäljen laskennassa. Kannattaa myös muistaa, että kustannustehokkain tapa parantaa rakennuksen energiatehokkuutta on mahdollisten energiavuotojen korjaaminen. Energiatehokas rakennus käyttää mahdollisimman vähän primäärienergiaa ja hiilineutraalissa rakennuksessa kulutetusta energiasta mahdollisimman suuri osa on vähäpäästöistä energiaa.