Laskennallinen energiatehokkuuden vertailuluku eli E-luku (kWh/m2/vuosi) lasketaan erikseen jokaiselle rakennukselle. Rakennuttajat sekä kiinteistöpuolella suursijoittajat ja rahastot seuraavat tarkasti E-lukua pyrkiessään kestävyystavoitteisiinsa, minkä vuoksi se ohjaa merkittävässä määrin alan toimintaa ja mittavien varojen kohdentamista. Motivan mukaan E-luku ”on energiamuotojen kertoimilla painotettu rakennuksen vakioituun käyttöön perustuva vuotuinen ostoenergiankulutus lämmitettyä nettoalaa kohden. E-luvun laskennassa käytetään eri kertoimia eri energiamuodoille, joten rakennuksen lämmitystavalla on merkitystä.” Toisin sanoen E-luvulla on merkittävä rooli rakennusten lämmitystapoja valittaessa.
Luvun määrityksessä käytetyissä, energiamuodoille valituissa kansallisissa kertoimissa on kuitenkin ilmeisiä puutteita, minkä vuoksi eri lämmitysmuotojen kohtelu ei ole tasapuolista.
Otetaan esimerkiksi kaksi teknisesti täysin identtistä vaihtoehtoa, jotka ovat vain metrin päässä toisistaan: lämpöpumppu kiinteistössä ja tismalleen samanlainen lämpöpumppu, josta kiinteistö ostaa tuotetun lämmön, kiinteistön rajojen ulkopuolella. Oletetaan molempien lämpöpumppujen hyötysuhteeksi 3 eli yhdellä yksiköllä sähköä tuotetaan kolme yksikköä lämpöä. Molemmissa vaihtoehdoissa käytetään siis teknisesti täysin samaa lämpöä, joiden tuotanto on sijoitettu ainoastaan metrin etäisyydelle toisistaan. Esimerkkinä käytän molempien kohdalla samaa rakennusta, jonka lämmitysenergian tarve on 100 kWh/m² vuodessa. Taloussähkön kulutus on arviolta 50 kWh/m² vuodessa.
Tuloksista selviää, että kiinteistön ulkopuolella oleva lämpöpumppu saa samalla teknisellä toteutuksella jopa 10 prosenttia huonomman E-luvun. Jos siis asiakas tuottaa lämmön samalla tavalla kuin kaukolämpöyhtiö, samaista lämpöä kohdellaan eri tavoin.
Koska E-luvussa keskitytään ainoastaan ostettuun energiaan, jää varsinainen energiankulutus toissijaiseksi. Kuten Energiateollisuus esitti Ympäristöministeriölle osoittamassaan kritiikissä: ”E-luku ei kerro rakennuksen todellisesta energiankulutuksesta, puhumattakaan sen energiantarpeesta.” Sama lämpö, mutta eri E-luku. Tarkastellaan tätä vielä yksinkertaistettujen laskelmien kautta.
Lämpöpumppu kiinteistössä (eli lämpö tuotetaan kiinteistössä):
- Lämpöpumpun sähkönkulutus 33 kWh/m²
- Lämpöpumpun lämmöntuotanto 100 kWh/m²
- Sähkön E-lukukerroin 1,20
- E-luku lasketaan sähkön E-lukukerrointa hyödyntäen, koska kiinteistön omassa lämmöntuotannossa käytetty sähkö ostetaan kiinteistöön
= (33,3*1,2+50*1,2) = 100 kWh/m^2
Sama lämpöpumppu kiinteistön ulkopuolella (eli sama määrä lämpöä tuotetaan kiinteistön ulkopuolella):
- Lämpöpumpun sähkönkulutus 33 kWh/m²
- Lämpöpumpun lämmöntuotanto 100 kWh/m²
- Kaukolämmön E-lukukerroin 0,50
- E-luku lasketaan kaukolämmön E-lukukerrointa hyödyntäen, koska kiinteistön käyttämä lämpö ostetaan sellaisenaan kiinteistöön
= (100*0,5+50*1,2) = 110 kWh/m^2
Toinen kokonaisuuteen vaikuttava seikka on alkuperätakuut. Kyseessä on lakisääteinen energiatuottajien velvollisuus osoittaa, mistä kuluttajan käyttämä sähkö tai lämpö on peräisin. Malli on hyvä, sillä sen avulla energiankäyttäjät saavat halutessaan tietää minkä tuotantomuodon olemassaoloa kulutuksellaan tukevat. Suuntaus on hyvin kannatettava.
Alkuperätakuin todennettua uusiutuvaa energiaa kohdellaan kuitenkin E-luvun näkökulmasta syrjivästi, koska se perustuu pelkästään kansallisiin keskiarvoihin eikä aitoihin olosuhteisiin tapauskohtaisesti. Tämä kohtelu aiheuttaa ilmeisen kannustinloukun, joka ei rohkaise investoimaan puhtaaseen kaukolämpöön perustuvaan lämmitykseen. Jos siis E-luvulta kysytään, kiinteistön lämmittäminen valaanrasvalla tai tuulivoimalla on samalla viivalla – oli tuottajalla esittää lakisääteiset alkuperätakuut tai ei.
Eri ohjauskeinot ovat parhaimmillaan, kun ne kannustavat kaikkia osapuolia parantamaan tekemistä mahdollisimman nopealla aikataululla ja kustannustehokkaasti. Kun tieto ja läpinäkyvyys eri energiamuodoista siirtyy yhteiskunnan ja luonnon eduksi nykyaikaan, on eri ohjauskeinojen tärkeää tehdä samoin.
