ForTheDoers-blogi

Muovin tehokas kiertokulku vaatii pullonkaulojen poistamista

Kalle Saarimaa  ·  01 huhtikuu 2021

Kiertotalous puhuttaa ihmisiä laajasti yksittäisistä kuluttajista päättäjiin ja yritysmaailmaan. Kuluttajien kasvava into lajitella esimerkiksi muovijätteensä on hieno kehityssuunta, jonka soisi johtavan selvään kierrätysasteen kasvuun. Kiertotalouden tiikerinloikka edellyttää kuitenkin systeemisiä muutoksia, joita avaan tässä kirjoituksessa.

Maailma on tällä hetkellä 8,6-prosenttisesti kiertävä. Käytämme vuosittain hieman yli 100 miljardia tonnia erilaisia materiaaleja ja näistä takaisin kiertoon päätyy 8,6 miljardia tonnia. Suhteellinen kierrätettävä määrä on kahdessa viime vuodessa itse asiassa pienentynyt puoli prosenttiyksikköä. Tämä johtuu siitä, että neitseellisten materiaalien kulutus kasvaa kierrätystä nopeammin. Voittoa tavoittelemattoman Circle Economy -järjestön mukaan materiaalien kulutuksen ennustetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä yli 170 miljardiin tonniin. On siis selvää, että nykyvauhti ja keinot materiaalien kierron lisäämiseksi eivät ole riittäviä.

Aidon kiertotalouden esteinä jätehuollon järjestäminen, heikko kysyntä ja kierrätysteknologia

Näen kiertotalousajattelussamme kaksi keskeistä ongelmaa, joista ensimmäinen liittyy jätehuollon järjestämiseen. Euroopassa on toimiva jätehuolto, joka perustuu yhdistelmään erilliskeräystä sekä jätteenpolttoa. Suuressa osassa maailmaa jätehuolto on kuitenkin edelleen heikosti organisoitua, ja merkittävä osa materiaalista päätyy hoitamattomille kaatopaikoille. Tärkeimpiä syitä tähän on, että suurin osa jätemateriaalista ei ole riittävän arvokasta kierrätettäväksi. Kierrätyksen kannattavuuden parantamiseksi tarvitaan regulaation tuomaa keppiä ja porkkanaa, joiden varaan EU on rakentanut malliaan. Vastaavan regulaation rakentaminen globaalisti vaatisi paljon aikaa ja poliittista tahtotilaa, eikä sen vuoksi erilliskeräykseen perustuva kiertotalous ole realistinen vaihtoehto.

Toinen ongelma liittyy nykyiseen mekaaniseen kierrätysteknologiaan, jossa esimerkiksi erilliskerätty muovi sulatetaan uudeksi muoviraaka-aineeksi. Mekaaniset teknologiat sopivat vain melko puhtaille ja verrattain yksinkertaisille materiaaleille. Suuri osa jätteistä ei täytä näitä edellytyksiä. Vertaamalla neitseellisten (n. 91 %) ja kierrätysperäisten (n. 9 %) materiaalien käyttöä ja niiden välistä valtavaa kuilua, on selvää, että mekaanisilla teknologioilla tätä suhdelukua ei voida parantaa kuin rajallisesti. Nykyinen erilliskeräykseen ja mekaaniseen kierrätyksen perustuva ajattelu onkin mielestäni enemmän lineaaritalouden optimointia kuin todellista kiertotaloutta.

Mekaanisia kierrätysteknologioita täydennettävä edistyneemmillä keinoilla

Suomessa kuluttajamuovien keräys alkoi isossa mittakaavassa vasta vuonna 2016 ja erilliskerätyn muovin määrä on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Käsiteltävän materiaalin määrän kasvaessa huomattavasti myös haastavampien sekalaisten muovien määrä on kasvanut. Niiden lopputuotteille on markkinoilla heikosti kysyntää, jos lainkaan. Tämä on vaikuttanut myös kierrätysprosenttiin, joka tällä hetkellä mekaanisesti kierrättäen on noin 37 %.

Euroopassa on aiemmin esitelty muoville nykyistä selvästi korkeampia kierrätysasteita, mutta korkea kierrätysaste on saatu aikaan pääasiassa viemällä haastavat muovijakeet Aasiaan, jossa iso osa muovista on päätynyt luontoon ja sitä kautta meriin. Suomessa olemme kuitenkin valinneet toimia toisin, ja heikkolaatuista muovia ei ole viety läpinäkymättömään käsittelyyn ulkomaille. Olemme mieluummin hyödyntäneet sen energiana, mikä on vastuullisempi toimia, vaikka se ei ole taloudellisesti kannattavampaa.

Uskon, että mekaanista kierrätystä virittämällä ja kysyntää regulaation kautta vahvistamalla voidaan tulevaisuudessa päästä 50–70 % kierrätysasteeseen kuluttajapakkausmuoville. Tämäkään ei kuitenkaan riitä, jos haluamme elää todellisessa kiertotaloudessa.

Jatkossa mekaanisia kierrätysteknologioita on täydennettävä edistyneemmillä keinoilla. Vaihtoehtoina ovat mm. kemiallinen kierrätys tai jätteenpoltto yhdistettynä hiilidioksidin talteenotolla ja hyötykäytöllä (CCU). Nämä teknologiat sietävät huomattavasti paremmin heterogeenisia epäpuhtaita muoveja, jolloin nekin saadaan materiaaleina kiertoon.

Toisena merkittävänä keinona on kysynnän vahvistaminen regulaation keinoin. Tällä hetkellä muovien keräys- ja kierrätystavoitteista on säädetty EU:ssa lailla, mutta kierrätysmuovien käyttö on vapaaehtoista. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa EU:ssa kerätään mittavia määriä muovia, jolle ei ole markkinoilla kysyntää. Asiaa voisi ratkoa esimerkiksi sekoitevelvoitteella, jonka myötä tiettyjen muovituotteiden ja -pakkausten tulisi sisältää osuus kierrätysmuovia.

Itsekin jätteeni lajittelevana kuluttajana haluan välittää kiitokseni kaikille aktiivisille kansalaisille, jotka lajittelevat jätteensä muovit mukaan lukien. Toivoisin näkeväni, että tulevaisuudessa voisimme tuottaa entistäkin enemmän uusia tuotteita keräämistämme kierrätysmateriaaleista. Tämä onnistuu vain ratkaisemalla muovin kierron pullonkaulat yksi kerrallaan.

Kalle Saarimaa

Kalle Saarimaa

Kierrätys- ja jäteliiketoiminnan johtaja
Twitter: @KalleSaarimaa
kalle.saarimaa@fortum.com