Yksi tärkeimmistä esiin nousseista huolenaiheista on eri teknologioiden kohtelu. Komissio harkitsee ydinvoiman ja kaasun irrottamista taksonomiasta kokonaan, vaikka sen oman tutkimuskeskuksen havainnot ovat osoittaneet, ettei ydinvoima ole ympäristölle sen haitallisempaa kuin muutkaan hiilidioksidipäästöttömät energiamuodot. Ydinvoiman ja kaasun rajaaminen “pää”taksonomian ulkopuolelle synnyttäisi huomattavaa epävarmuutta markkinoilla, sillä niiden huomioimiseksi rahoituksen näkökulmasta ei ole olemassa vastaavaa sääntelykehystä.
Komission ehdotus asettaa todennäköisesti myös olemassa olevan vesivoiman epäsuotuisaan asemaan, sillä sille asetettavat kriteerit ovat tiukemmat kuin tuuli- ja aurinkovoimaa koskevat. Pohjoismaiden päästöistä irrottautuminen perustuu puhtaaseen ydin- ja vesivoimaan, ja päästövähennyssuunnitelmat ovat varmasti vaikeuksissa, jos näitä teknologioita kohdellaan syrjivästi EU:n lainsäädännössä.
Toinen taksonomiaan liittyvä ongelma on se, että komissio näyttää ylittävän asiassa valtuutensa. Tämän delegoidun säädöksen kaltainen komiteamenettely ei saa ylittää olemassa olevaa lainsäädäntöä, vaan sen tehtävä on ainoastaan täydentää tai muokata EU-lainsäädännön vähemmän olennaisia osia. Ajamalla lainsäädäntöä, joka ei täytä delegoiduille päätöksille asetettuja kriteerejä, komissio riskeeraa sekä oman uskottavuutensa että eurooppalaisen demokraattisen prosessin uskottavuuden.
Yhteenvetona taksonomiaan liittyy kolme keskeistä huolenaihetta:
- Teknologianeutraaliuden periaate, jonka tulisi toimia perustana kestävän energiantuotannon EU-tason sääntelylle
- Laillisuusperiaate ja komission uskottavuus sen pyrkiessä rakentamaan luottamusta EU:n Green Deal -kehyksen toteutukseen
- EU-lainsäädännön noudattaminen – kaikkien ilmastotoimien tulisi noudattaa sitä.
Fortumin näkemyksen mukaan koko taksonomiaprosessille pitäisi varata enemmän aikaa, jotta näihin huolenaiheisiin reagoitaisiin asianmukaisesti ja kaikkia teknologioita arvioitaisiin puolueettomasti.
