ForTheDoers-blogi

Sektorikytkennällä kohti puhtaampaa ja yhtenäisempää energiajärjestelmää

Monika Kuusela  ·  05 joulukuu 2019

Sektorikytkennästä – englanniksi sector integration tai sector coupling – puhutaan yhä useammin, mutta mitä se tarkoittaa ja miten se toteutuu energia-alalla käytännössä?

Autoja kaupungin kadulla

Eurooppalaisessa keskustelussa ”sector coupling” viittaa usein sähkö- ja kaasumarkkinoiden yhdistämiseen, kun taas ”sector integrationin” soveltamisala on laajempi: siihen kuuluvat myös lämmitys- ja kuljetusalat.

Minulle sektorikytkentä  tarkoittaa  energiamarkkinoiden eri osien, sähkön, lämmityksen ja jäähdytyksen sekä kaasun, välistä yhteyttä, joka tekee energian hyödyntämisestä tehokkaampaa. Se myös johtaa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen Euroopan energia- ja kuljetusaloilla sekä teollisuudessa. Käytännössä ne saavutetaan vähentämällä primäärienergian käyttöä minimiin ja optimoimalla katkonaisesti energiaa tuottavat tuotantomuodot mahdollisimman hyvin. Energiantuotannossa on päästävä asteittain kokonaan eroon hiilidioksidipäästöistä, jotta vuodelle 2050 asetettu EU:n tavoite hiilineutraaliudesta voidaan saavuttaa. Sektorikytkennän tulisi myös tarjota lisää joustoa koko energiajärjestelmälle, jonka epävakaus lisääntyy, kun tuuli- ja aurinkovoiman osuus kasvaa.

Luonnonvarojen säilyttämisellä on nyt kiire, ja ihmisen vaikutusta ympäristöön on pienennettävä rajusti. Ensiarvoinen kysymys on: kuinka löydämme kestäviä keinoja energiatarpeen tyydyttämiseksi?

Infrastruktuuri on jo olemassa

Euroopassa on jo viime vuosisadalla rakennettu kattavia sähköverkkoja, joilla saadaan sähköä syrjäisimpiinkin kolkkiin. Myös laajat kaasuverkot palvelevat suurinta osaa Euroopan väestöstä.  Meillä on paljon kaukolämpöverkkoja, ja myös kaukokylmäverkkojen määrä lisääntyy.

Viime vuosina myös hajautettu energiantuotanto on lisääntynyt. Kehitys on tehnyt energia-alasta entistä monimutkaisempaa, mutta samalla se on tuonut lisää uusiutuvia energialähteitä mukaan palettiin. Yhteiskunta, teollisuudenalat ja päätöksentekijät selvittävät nyt, miten nykyistä ja tulevaa infrastruktuuria voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin. Ratkaisuna on energiamarkkinoiden alasektorien kytkeminen yhteen – mutta miten siihen päästään?

Onnistuminen edellyttää keskittymistä olemassa olevaan energiantuotantoon ja -jakeluun sekä kaasuinfrastruktuuriin. On myös määriteltävä, missä integraatio voidaan toteuttaa. Tässä yhteisessä ponnistuksessa yhdistyy yhteiskunnan ja teollisuuden edut ja mahdollisuudet. Myös erilaiset tekniset, taloudelliset ja sääntelyyn liittyvät näkökohdat on otettava huomioon.

Yhdistäminen on mahdollista

Esimerkiksi suurissa kaupungeissa, joissa on kaukolämpöverkkoja, lämpö- ja kaasumarkkinoiden yhdistämistä voitaisiin edistää entisestään ainakin kahdella tavalla:

  1. Hyödyntämällä suuria lämpöpumppuja. Esimerkiksi Espoossa lämpöpumppumme tuottavat 15 prosenttia lämpöverkkoalueemme 200 000 loppukäyttäjän lämmöntarpeesta.
  1. Hyödyntämällä kaukolämpöjärjestelmää joustavana ja kustannustehokkaana lämpövarastona uusiutuvan sähkön ylituotannolle.

Digitalisoitua rakennuskantaa pystytään hyödyntämään energiavirtojen tasapainottamisessa jo nyt, ja jatkossa vielä paremmin. Tämä on mahdollista energiankulutuksen optimointiin tarkoitetuilla älykkäillä ratkaisuilla, kulutusjoustolla sekä muilla tekoälyyn perustuvilla ratkaisuilla. Uuden mahdollisuuden tarjoaa myös sähköajoneuvojen osuuden kasvu tieliikenteessä. Sähköisten ajoneuvojen akkuja voidaan käyttää myös tasapainottavana työkaluna sähköverkossa, jos infrastruktuuri sitä tukee.

Siirtyminen entistä integroidumpaan järjestelmään vaatii sopeutumisaikaa, poliittista tahtoa, kansalaisten tiedon lisäämistä ja uusien investointien rahallista tukemista. Kaukolämpöverkkojen sekä sähkö- ja kaasuverkkojen operaattorit ovat tämän aikaansaamisessa avainasemassa. Jotta asia etenisi, kaikille asianosaisille toimijoille on tarjottava riittävästi kannustimia. Sääntelykehyksiä on siis kehitettävä niin, että niillä tuetaan järjestelmän kehittämistä, esimerkiksi suotuisalla verotuksella tai sähköverkkomaksuilla. Onkin erinomaista, että Suomen hallitusohjelmassa tämä on ymmärretty, ja kaukolämpöverkkoon liitettyjen lämpöpumppujen verotusta ollaan alentamassa. 

Euroopan komissio etenee kohti yhtenäistä toimintamallia

Politiikka ja sääntely ovat jo hiljalleen menossa kohti yhtenäistä toimintamallia, sillä sektorikytkentä mainittiin Euroopan komission tavoitteessa määrittää kustannustehokkain reitti hiilidioksidipäätöistä irtautumiseen.

EU:n hallintoasetuksen (osa Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -lainsäädäntöpakettia) mukaisesti kaikkien jäsenvaltioiden on toimitettava lopulliset kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmansa Euroopan komissiolle vuoden 2019 joulukuun loppuun mennessä. Komissio on jo kannustanut maita hahmottelemaan

enemmän tulevaisuuteen suuntautuneita toimintamalleja sähköjärjestelmän integrointia ja eri alojen yhteenliittämistä varten, mukaan lukien sähkö-, kaasu- ja lämpösektoreiden tiiviimpi integrointi. Tällaiset toimintamallit ovat entistä keskeisemmässä asemassa vähähiilisen energiajärjestelmän toteutuksessa.

Komissio arvioi myös, miten voidaan ottaa käyttöön regulaatiovälineitä ja -kehyksiä, joilla nämä sektorikytkennän  osat voitaisiin saada käytännössä toimimaan. Tämä edellyttää järjestelmään kuuluviin ratkaisuihin keskittymistä, kaikkien sidosryhmien ottamista mukaan keskusteluun sekä kannustimien tarjoamista yrityksille. Näin voidaan vauhdittaa integraatiota ja saada aikaan synergioita.

EU:n lämpömarkkinoiden moninaisuus edellyttää kattavaa vuoropuhelua ja tiedonjakoa

Hanke ei ole helppo, koska olosuhteet energia-alalla vaihtelevat. Etenkin lämpömarkkinoilla on paljon erilaisia kansallisia säädöksiä. Ei siis ole helppoa laatia kaikilla markkinoilla sovellettavia yleisiä sääntöjä. Siksi kaikkien osapuolten on käytävä kattavaa vuoropuhelua eri foorumeilla.

Tulevia kannustimia on koordinoitava erittäin hyvin, ja on tiedostettava markkinoiden väliset erot. Kunnianhimoisemmat tavoitteet sähkö-, kaasu- ja lämpömarkkinoiden yhteen liittämisessä todennäköisesti tekevät sääntelyn monimutkaisemmaksi. Siksi ennen uusien lainsäädäntökehysten toimeenpanoa kannattaisi tehdä perusteellinen analyysi sen seurauksista.

Yhteiskunnassa on kerrottava enemmän niistä mahdollisuuksista, joita sektorikytkentään ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisiin  liittyy. Tehokkuuden varmistaminen on välttämätöntä, eikä eurooppalaisten teollisuudenalojen kilpailukykyä pitäisi heikentää. Sektorikytkentä voisikin antaa vauhtia uusille liiketoimintamalleille ja luoda uusia työpaikkoja. Tämä kaikki voidaan saada aikaan sektorikytkentään suoraan tai välillisesti osallistuvien avoimella vuoropuhelulla.

Monika Kuusela
Senior Manager, Public Affairs
Puhelin: +358 40 822 7054
monika.kuusela@fortum.com

AU11

ForTheDoers-blogi