ForTheDoers-blogi

Pakkausten kierrätys jäämässä vähälle huomiolle jätelain uudistuksessa

Kalle Saarimaa  ·  25 kesäkuu 2020

Suomeen on kaavailtu uutta jätelakia, joka muuttaisi toteutuessaan laajasti alan käytäntöjä. Huolena on, että lakiesityksen myötä päädyttäisiin viiveisiin, jotka seisauttaisivat alan investoinnit ja pakkausjätehuollon kehittämisen. Jotta Suomen roolia kiertotalouden edelläkävijämaana saadaan edelleen vahvistettua, lain tulee palvella parhaalla mahdollisella tavalla kaikkia yhteiskunnan toimijoita.

Työntekijöitä muovijalostamolla

Jätelaki koskettaa käytännössä kaikkia suomalaisia, joten on tärkeää, että laki mahdollistaa sujuvan pakkausjätehuollon jatkossakin. Lain valmistelu on nyt vaiheessa, jossa tärkeisiin päätöksiin on mahdollista vaikuttaa. Tarkastelen tässä kirjoituksessa uutta jätelakiehdotusta eri näkökulmista: koko yhteiskunnan, kuntien, yritysten sekä myös yksittäisten kuluttajien kannalta.

On hyvä, että jätehuoltoon ja kierrätykseen liittyvää lainsäädäntö uudistuu. Suomen tuleekin vastata EU:n kierrätystavoitteisiin uudistamalla kansallista lainsäädäntöä siten, että pakkausjätettä kierrätetään yhä enemmän. Uusi ehdotettu kansallinen jätelaki kuitenkin hidastaa tai jopa estää sellaisia investointeja, joilla alan toimijat pyrkivät edistämään pakkausmateriaalien kierrätystä yhä kattavampaan ja tehokkaampaan suuntaan. 

Ehdotetussa jätelaissa on muutama kompastuskivi. Ensimmäinen haaste liittyy tuottajayhteisöjen uudelleenjärjestäytymiseen. Sen mukaisesti pakkausmateriaalien tuottajayhteisöjen tulisi ottaa hoitaakseen kaikkien pakkausmateriaalien tuottajavastuu. Toinen haaste liittyy puolestaan pakkausjätteen kiinteistökohtaisen erilliskeräykseen, joka lakiehdotuksessa siirrettäisiin kuntien yksinoikeudeksi.

Yhden tuottajayhteisön malli seisauttaisi investoinnit

Lakiluonnoksessa ehdotetaan, että pakkausten tuottajayhteisöjen tulisi edustaa jatkossa kaikkia kierrätettäviä pakkausmateriaaleja: muovia, metallia, kuitua, lasia ja puuta. Suomessa toimii tällä hetkellä viisi pakkausjätteen tuottajayhteisöä. Ne eivät pysty edustamaan kaikkia pakkausmateriaaleja kustannustehokkaasti Suomen kaltaisessa pienessä maassa. Käytännössä Suomeen syntyisi uuden lain myötä hyvin todennäköisesti monopolimainen rakenne, jossa pakkausjätteen tuottajavastuu olisi yhdellä toimijalla. 

Mikäli tällaiseen rakenteeseen päädytään, tuottajayhteisöjen uudelleenjärjestäytyminen vie paljon aikaa, jolloin investoinnit seisovat ja uudet sopimukset tuottajayhteisöjen kanssa ovat pitkään jäissä. Jätelaissa tulisi siis olla jatkossakin mahdollisuus yksittäisiin pakkausmateriaaleihin erikoistuneisiin tuottajayhteisöihin, eli toimiva olemassa oleva käytäntö tulisi säilyttää. Erityisen haastavaksi tilanne muodostuisi lakimuutoksen myötä muovipakkausjätteessä, jonka kierrätys on Suomessa vielä kehitysvaiheessa ja vaatisi siksi merkittäviä panostuksia.

Uudistettava pakkausjätehuollon sääntely pureutuisi myös kiinteistökohtaiseen pakkausjätteen erilliskeräykseen, joka annettaisiin uudistettavan lain mukaan kuntien yksinoikeudeksi. Pakkausjätteiden tuottajien ja kuntien tulisi sen vuoksi solmia sopimukset siitä, miten keräyksestä maksettava korvaus maksettaisiin tuottajilta kunnille. Jatkossa erilliskeräys toteutettaisiin siis siten, että kunnat kilpailuttaisivat jätteenkuljetusyrityksiä, mutta lasku menisi tuottajayhteisöille. Se, mikä erilliskeräyksen todellinen kustannus olisi ja miten siitä päästäisiin sopimukseen toimijoiden kesken, on lakiesityksessä epäselvää.

On todennäköistä, että erisuuruiset kunnat eivät pääsisi sopimukseen yhteisestä puitesopimuksesta, jolloin ajauduttaisiin sovittelumenettelyyn ja jopa vuosiksi siirtymäajalle. Tämä pattitilanne voisi myös osaltaan seisauttaa pakkausjätehuollon kehittämisen Suomessa. 

Kuluttajille lisämaksuja?

Lisäksi lakiluonnoksessa esitetään, että tuottajien kustannusosuuden tulee kattaa vähintään 80 % pakkausjätehuollon kokonaiskustannuksista, vaikka EU:n jätedirektiivin lähtökohta on tuottajien täysi kustannusvastuu. Suomessa ollaan käytännössä vierittämässä 20 % koko Suomen pakkausjätehuollon kustannuksista kunnallisten jätemaksujen kautta kuluttajien maksettavaksi. 

Erityisen ongelmallisen tilanteesta tekee se, että muutos olisi eriarvoinen eri puolilla Suomea asuville, koska pakkausjätehuollon yksikkökustannukset eivät ole kaikkialla samat, vaan ne vaihtelevat suurestikin väkirikkaiden ja harvaan asuttujen alueiden välillä. Tietyillä alueilla kuntalaiset siis maksaisivat tuottajille kuuluvaa osuutta paljon enemmän kuin joillakin toisilla alueilla. Vaikka jätteiden keräys toteutettaisiin kiinteistökohtaisesti, sitä ei tulisi toteuttaa kuntien yksinoikeudella, vaan markkinaehtoisesti.  

Jätteiden kerääminen ei ole vielä kierrätystä

Nyt on väärä aika vetää käsijarrua päälle jätelainsäädännön kautta. Jos jätteiden käsittelyyn ei ole tarjolla asianmukaisia kierrätyspalveluja ja riittävästi kapasiteettia Suomessa, on riski, että pakkausjätteet kuljetetaan kierrätettäviksi Suomen rajojen ulkopuolelle. 

Tulee myös muistaa, että pelkkä jätteiden kasaaminen vuoriksi ei vielä toteuta pakkauksille asetettuja kierrätystavoitteita, vaan jätteet tulee kierrättää ja käsitellä, jotta ne voidaan käyttää raaka-aineina uudelleen. Se taas vaatii investointeja, joita juuri nyt pitäisi tehdä. Pakkausjätteisiin liittyvän lainsäädännön valinnoilla tehdään kestävän kiertotalouden Suomea, joten tehdään yhdessä viisaita päätöksiä sen tueksi.

Kalle Saarimaa
Kierrätys- ja jäteliiketoiminnan johtaja
Twitter: @KalleSaarimaa
kalle.saarimaa@fortum.com

AU11

ForTheDoers-blogi