Komission tiedonantoa edeltäneiden taustaselvitysten perusteella saattoi odottaa, että nyt näytetään uutta suuntaa jätteiden energiahyötykäytölle. Eipä näytetty.
Tiedonannon perustana on EU:n jätehuollon viisiportainen hierarkia. Siinä jätteen synnyn ehkäisy on jätehuollon kannalta ensisijainen ja jätteen loppusijoitus kaatopaikalle viimeinen ratkaisu. Tämä on kiistaton periaate, jota kukaan ei kyseenalaista. Komission tulkinta vain tekee siitä tunkkaisen: jätteen hyödyntäminen energiakäyttöön halutaan niin vähäiseksi kuin mahdollista tekemällä siitä vaikeaa, ei-toivottua, kallista ja kaikin puolin mutkikasta. Itse olisin odottanut lähestymistapaa, jossa EU-politiikan keinoin varmistetaan, että kierrätykseen sopimaton jäte ohjataan kaatopaikkojen sijaan energiakäyttöön, ja että syntynyt energia hyödynnetään tehokkaasti asiakkaiden tarvitsemana lämpönä ja sähkönä.
Sisämarkkinan edut käyttöön
EU:n vahvuus on ollut sisämarkkina. Tässä tiedonannossa komissio kuitenkin kiistää sisämarkkinan olemassaolon lähestymällä jätehuoltoa pelkästään kansallisista lähtökohdista. Komissio nimittäin tähdentää, että muutamissa maissa olisi ylitarjontaa jätteiden energiakäyttöön tarkoitetusta kapasiteetista kun taas toisissa maissa kapasiteettia ei ole lainkaan. Kapasiteetin käsite on itsessään määritelty tiedonannossa kehnosti. Se viittaa ainoastaan “yhdyskuntajätteen polttoon keskittyvään kapasiteettiin”, vaikka todellisuudessa monet kaupan ja teollisuuden ei-kierrätettävät jätteet ohjautuvat nyt ja jatkossakin energiakäyttöön.
Korjaaviksi toimiksi komissio ehdottaa, että ylikapasiteettimaiden tulisi sulkea nykyistä kapasiteettiaan ja toisten rakentaa uutta! Miksi ihmeessä tässä tilanteessa ei hyödynnetä sisämarkkinaa ja käytetä olemassa olevaa kapasiteettia tehokkaasti? Siihen johtopäätökseen ei kuitenkaan tulla, vaikkakin tiedonannossa selkeästi todetaan, ettei koko EU:n tasolla ole ylikapasiteettia nyt eikä näköpiirissä. Yhtenä ratkaisuna kapasiteetin rajoittamiseen ehdotetaan jätteen energiahyötykäytön verottamista. Sellainen vero lisäisi selvästi jätteiden energiakäytön kustannuksia ja tekisi taloudellisemmaksi sijoittaa jätteet kaatopaikoille. Miten tämä malli nyt kannustaa tehokkaaseen ja laadukkaaseen kierrätykseen?
Jätteitä kuljetetaan nykyisin hyvinkin pitkiä matkoja kierrätettäväksi ja sitä pidetään täysin luonnollisena asiana. Jätteen kuljettaminen energian hyötykäyttöä varten tulisi olla ihan yhtä lailla perusteltua ympäristö- ja talousnäkökulmasta. Etenkin silloin, kun vaihtoehtona on jätteiden loppusijoitus kaatopaikalle tai sellainen jätteiden poltto, jossa energiaa hyödynnetään vain vähän tai ei lainkaan. Tiedonanto jättää myös huomioimatta sen, että kierrätys ja jätteiden hyödyntäminen energiantuotannossa tukevat toisiaan.
Enemmän hyötykäyttöä ja vähemmän kaatopaikkoja
Komission tiedonanto ja ajattelu sen takana asettaa jätteiden hyödyntämisen energiantuotannossa vastakkain kierrätyksen ja muun hyötykäytön kanssa. Mielestäni oikeampi tapa olisi nähdä jätteiden energiahyötykäyttö etusijaisena kaatopaikka sijoittamisen suhteen, mikä on kiertotalouden ensisijainen haaste. Eurostatin tilastot eivät tue sitä väitettä, että maat, joissa jätteiden hyötykäyttö energiantuotannossa on yleistä, kierrätettäisiin vähemmän. Sen sijaan on niin, että maissa, joissa jätteiden hyötykäyttöaste on korkea, on myös korkea kierrätysaste ja jätettä päätyy vähemmän tai ei ollenkaan kaatopaikoille.
Tiedonanto jättää myös huomioimatta sen, että kierrätys ja jätteiden hyödyntäminen energiantuotannossa tukevat toisiaan. Molemmat edistävät laadukasta jätehuoltoa, kun erityisesti metallit ja mineraalit otetaan talteen pohjatuhkasta kierrätystä varten energiahyötykäytön jälkeen. Korkea kierrätysaste ja kasvavat laatuvaatimukset kierrätetyille tuotteille lisäävät lajittelu- ja prosessirejektien ja siten polttoon sopivien jätejakeiden määrää.
Jos olisin komissiossa...
… tiedonantoni näyttäisi hyvin erilaiselta. Lähtökohtani olisi jätehierarkia, mutta tulkintani toisenlainen. Tähtäisin sen varmistamiseen, että ei-kierrätettävä jäte päätyy energiakäyttöön kaatopaikkojen sijaan. Tarkastelisin, kuinka sisämarkkinat saadaan toimimaan parhaiten jätteiden energiahyötykäyttöön soveltuvan kapasiteetin tehostamisessa ilman olemassa olevien laitosten sulkemisia ja uusien rakentamista.
Näkökulman rajoittaminen vain yhdyskuntajätteeseen ei piirrä todellista kuvaa koko tilanteesta, sillä monet kaupalliset ja teolliset toimijat tuottavat ei-kierrätettävää jätevirtaa. Pyrkisin siksi myös ymmärtämään, kuinka voisimme yhdessä edistää kierrätystä ja jätteiden energiahyötykäyttöä tukevia mittareita. Niinpä panostaisin paljon määritelmien ja tilastojen parantamiseen. Pelkästään yhdyskuntajätteen kierrätysasteen laskentatapa vaihtelee jäsenmaiden välillä niin paljon, että niiden vertailtavauus on olematonta.
Esa Hyvärinen
Johtaja, Public Affairs, Fortum