ForTheDoers-blogi

Kunnianhimoiset ilmastotoimet ovat tervetulleita vaan ei päästökaupan kustannuksella

Merja Paavola  ·  11 tammikuu 2018

On selvää, että mikäli otamme tosissamme ilmastonmuutoksen hillinnän, on kivihiilen ja muiden saastuttavien polttoaineiden käyttö ennen pitkää lopetettava. Tuoreet raportit osoittavat, että ilmasto lämpenee hälyttävää vauhtia.

Järvenpää CHP

Ministeri Kimmo Tiilikainen tuli äskettäin näyttävästi julkisuuteen ehdotuksella, jonka mukaan Suomen tulisi päästä eroon kivihiilestä jo vuoteen 2025 mennessä. Tavoite on kunnianhimoinen, ja kiristää jo hallitusohjelmassa mainittua tavoitetta luopua kivihiilen käytöstä energiatuotannossa.

On selvää, että mikäli otamme tosissamme ilmastonmuutoksen hillinnän, on kivihiilen ja muiden saastuttavien polttoaineiden käyttö ennen pitkää lopetettava. Tuoreet raportit osoittavat, että ilmasto lämpenee hälyttävää vauhtia. Onkin todennäköistä, että nyt sovitut toimet eivät tule riittämään ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi kahteen celsiusasteeseen, puhumattakaan Pariisiin ilmastosopimuksen linjaamasta 1,5 celsiusasteen tavoitteesta. Ennusteet ilmastopakolaisten kasvavasta määrästä tai kuvat nälkiintyneestä jääkarhusta luovat pelottavia tulevaisuudenkuvia. Niitä on odotettavissa lisää, ellei kiihtyvää ilmakehän lämpenemistä saada pysäytettyä.

On hienoa, että myös Suomi on nyt aktivoitumassa ilmastopolitiikassa ja haluaa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jopa EU:n asettamia tavoitteita enemmän. Tekisi melkein mieli sanoa: vihdoinkin. Suomi kun ei varsinaisesti ole kuulunut edelläkävijöihin EU:n ilmastopolitiikkaa ja sen keskeisintä työkalua eli päästökauppajärjestelmää koskevissa neuvotteluissa. Toisin ovat toimineet esimerkiksi naapurimme Ruotsi ja Tanska ajaessaan EU:lle kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Suomi pikemminkin on kuulunut maaryhmään, joka on kantanut neuvotteluissa enemmän huolta hiilivuodosta kuin hiilidioksidipäästöistä.

Kansallinen käsiohjaus vie EU:n päästökaupalta voimia

Kun puhutaan päästökaupan piiriin kuuluvasta sähkön- ja lämmöntuotannosta, kannattaisi Suomen kanavoida ilmastopoliittinen kunnianhimo EU:n päästökaupan kehittämiseen, ei kansalliseen käsiohjaukseen. Paradoksaalista kyllä, ehdotetun hiilenkäyttökiellon kaltaiset kansalliset ja EU:n päästökaupan kanssa täysin päällekkäiset politiikkatoimet ovat syypäitä EU:n päästökauppamekanismin heikkoon ohjausvaikutukseen. Päästökauppa ei ole aidosti pystynyt kannustamaan energia-alaa tai muuta teollisuutta vähäpäästöisempään suuntaan, koska markkinoille kertynyt päästöoikeuksien ylitarjonta on painanut päästöoikeuden hintaa alas.

EU:n päästökauppadirektiivin uudistuksesta saatiin vihdoin viime vuoden lopulla aikaan sopu, jonka myötä järjestelmä tehostuu ja CO2-hinnan ohjausvaikutus on parantumassa. Siksi onkin valitettavaa, jos nyt innovoidaan uusia päästökaupan kanssa päällekkäisiä mekanismeja ilman, että niiden vaikutukset kompensoidaan päästökaupassa. Kansallisille toimillekin kun on runsaasti tilaa. Niitä tarvitaan päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden – liikenne, maatalous, rakennusten erillislämmitys yms. – päästöjen vähentämisessä tai niiden siirtämisessä päästökaupan piiriin. Tuolloin toimet myös johtaisivat aitoihin päästövähennyksiin.

Päästökauppa on aidosti markkinaehtoinen mekanismi – uskotaan siihen!

EU:n päästökaupan hienous on siinä, että se on aidosti teknologianeutraali, EU-laajuinen ja markkinaehtoinen mekanismi. Se on täydellinen vastakohta hiilen alasajolle, joka kohdistuu vain yhteen polttoaineeseen, on aidosti kansallinen ja täysin  valtiojohtoisesti ohjattu toimenpide.

Me Fortumilla uskomme edelleen markkinaehtoisen päästökaupan nerokkuuteen. Haluaisimme siksi ohjata sekä Suomen että muun EU:n paukut päästökaupan kehittämiseen kansallisen käsiohjauspolitiikan sijaan. Ministeri Tiilikaisen ehdottama kivihiilen käyttökielto Suomessa ei todennäköisesti vähentäisi EU:n päästökauppasektorin päästöjä lainkaan, koska EU:lla on yhteinen päästökatto. Jos joku tekee tämän katon alla suunniteltua enemmän, voi joku toinen päästellä alhaisemman päästöoikeushinnan turvin hieman halvemmalla.

Vain päästöoikeuksien mitätöinnillä päästöt vähenevät EU:ssa aidosti

Suomi ei suinkaan ole ainoa EU-maa, jossa poliittinen paine on ajamassa kivihiilen käyttöä alas. Esimerkiksi Alankomaiden uusi hallitus suunnittelee kivihiileen pohjautuvan energiantuotannon lopettamista asettamalla lattiahinnan CO2:lle veron muodossa. Samalla se on ilmoittanut aikeestaan neutraloida suunnitellun kansallisen toimenpiteen negatiiviset vaikutukset EU:n päästökauppajärjestelmään ostamalla vastaavan määrän päästöoikeuksia markkinoilta ja mitätöimällä ne.

Ruotsissa puolestaan on ollut esillä ns. buy & burn -malli, jossa valtio ostaisi päästöoikeuksia markkinoilta ja mitätöisi ne. Näin saataisiin niukkuutta päästömarkkinoille. Suomen ja muiden kunnianhimoisempaan ilmastopolitiikkaan pyrkivien maiden tulisikin ottaa tästä mallia. Vain päästöoikeuksien mitätöinnillä päästään lopputulokseen, jossa päästöt aidosti vähenevät EU:n päästökauppasektorilla. Vastikään hyväksytty päästökauppadirektiivi sisältää ns. vapaaehtoisen päästöoikeuksien mitätöinnin, jota kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa haluavat jäsenmaat voivat käyttää.

EU:n ilmastojohtajan paikka auki

Vuonna 2016 kivihiilen käytön päästöt päästökauppasektorilla olivat noin 8 miljoonaa tonnia CO2. Jos päästövähenemää vastaava määrä päästöoikeuksia mitätöitäisiin Suomen huutokaupattavista päästöoikeuksista, olisi menetys valtiolle vuosittain 80 miljoonan euron luokkaa (päästöoikeuden hinnalla 10 euroa) tai 160 miljoonaa (hinnalla 20 euroa). Kyseessä ei olisi Suomen kansantalouden kannalta kohtuuton kustannus. Samalla Suomelle tarjoutuisi tilaisuus osoittaa aitoa johtajuutta EU:n ilmastopolitiikassa. Nyt ehdotettu kivihiilen kielto jääkin ilmastopoliittisesti torsoksi, ellei samalla päätetä poistaa vapautuvia päästöoikeuksia markkinoilta.

EU:n komission tämän vuoden työohjelmassa on EU:n 2050 vähähiilisyystiekartan päivitys uusimpien tieteellisten raporttien pohjalta. Tämä tarjoaa Suomelle hienon tilaisuuden profiloitua vahvan ilmastopolitiikan tukijana EU:ssa. Tiekartan päivityksen yhteydessä tulisi avata keskustelu sekä 2030 ilmastotavoitteen kiristämisestä että kunnianhimoisen välitavoitteen asettamisesta vuodelle 2040. Brexitin myötä EU menettää yhden aktiivisimmista ilmastopolitiikan puolestapuhujista, joten tämä paikka on vapaana. Vaikkapa Suomelle yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa.

Merja Paavola
Johtaja, yhteiskuntasuhteet