Päästöoikeuksien hinta on noussut vuoden alun 7,81 eurosta huimat 170 prosenttia kirjoitushetken 20,90 euroon. Kyseessä on korkein hinta kymmeneen vuoteen.
Hinnannousun takana on pääosin vuoden 2019 alussa käynnistyvä markkinavakausmekanismi MSR, jonka yhtenä seurauksena markkinoille tulevien lupien määrä vähenee noin 40 prosentilla kuluvaan vuoteen verrattuna.
Päällekkäiset politiikkatoimet vesittävät päästökaupan ohjausvaikutusta
ETS on pohjimmiltaan poliittinen työkalu päästöjen rajoittamiseksi, ja jatkuva uhka sen ohjausvaikutukselle on niinikään politiikka, erityisesti päällekkäiset politiikkatoimet. Näillä tarkoitetaan esimerkiksi kansallisia kieltoja, jotka kohdistetaan päästökauppaan kuuluviin sähköntuotantolaitoksiin. Päällekkäiset toimet eivät vähennä päästökauppasektorin kokonaispäästöjä, vaan päästöt yksinkertaisesti siirtyvät maasta tai laitoksesta toiseen päästömarkkinan sisällä.
Katsaus historiaan osoittaa, että päästöoikeuden hinta on erittäin herkkä päällekkäisille politiikkatoimille myös koko EU:n tasolla. Esimerkiksi kesällä 2011 julkistettu ehdotus energiatehokkuusdirektiiviksi aloitti tapahtumaketjun, jossa päästöoikeuden hinta romahti 16,5 eurosta noin 6,5:een, eikä käytännössä noussut yli 8,5 euron lähes seitsemään vuoteen.
Julkisuudessa on esitetty näkemyksiä, että nyt suunnitteilla olevat kivihiilen kiellot eivät vesittäisi päästökauppaa, sillä vakausmekanismi MSR poistaa ”ylijäämäoikeuksia” markkinoilta. Näin kielloilla säästyvät päästöoikeudet siirtyisivät MSR:ään, eivätkä päätyisi hiilidioksidiksi johonkin muuhun maahan.
Käsitys on kuitenkin virheellinen, sillä MSR:n ja kieltojen aikahorisontit ovat erilaiset. Todellisuudessa vakausmekanismi imuroi päästöoikeuksia vain, kun markkinoilla oleva päästöoikeuksien kokonaismäärä ylittää ennalta määritellyn 833 miljoonan CO2-tonnin rajan. Konsensusennusteiden mukaan tuo raja saavutetaan viimeistään vuoden 2025 tienoilla, jolloin nyt suunnitellut kiellot astuisivat aikaisintaan voimaan. Tämän pisteen jälkeen yhdessä EU-maassa kielloin vältettävät päästöt yksinkertaisesti siirtyvät jonnekin toiseen EU-maahan päästöoikeuden hinnan joustaessa alaspäin, eikä haluttua ilmastovaikutusta synny.
Päällekkäiset politiikkatoimet – sekä EU-tasolla että kansallisesti – ovatkin MSR:stä huolimatta edelleen vakava uhka päästökaupan ohjausvaikutukselle. Puhumattakaan siitä, että arvokasta aikaa ja resursseja kuluu ilmaston kannalta vähämerkitykselliseen työhön.
Miten päästökauppa auttaa ilmastoa?
Miksi päästökauppa on niin tärkeä ja Euroopan unionin lippulaivapolitiikka hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi? Yksi tapa ajatella asiaa lähtee siitä, että melkein kaikki, myös ilmastonmuutoksen hillintään käytettävissä olevat resurssit, ovat rajalliset. Esimerkiksi sähköntuotannossa luotamme markkinamekanismin kykyyn löytää kulloinkin kustannustehokkaimmat tuotantolaitokset kulutuksen kattamiseksi, jotta kuluttajat eivät maksa yhtään enempää kuin on tarvis.
Päästökaupassa markkinamekanismi varmistaa, että päästöjä vähennetään aina sieltä, missä se on edullisinta. Tämä tapahtuu niin, että asetetaan katto, jonka yli päästöt eivät saa mennä, ja annetaan markkinan jakaa päästöoikeudet eniten maksaville. Näin resursseja säästyy ja pääsemme todennäköisemmin kunnianhimoisiin tavoitteisiimme.
Miten päästökauppa sitten käytännössä auttaa ilmastoa? Yksi tärkeimmistä mekanismeista on päästöoikeuden hinnan ohjausvaikutus sähköntuotannossa. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että yksi euro päästöoikeuden hinnassa tarkoittaa 87 senttiä hiililauhteen tuotantokustannuksissa, mutta vain 41 senttiä kaasulauhteen kustannuksissa. Näin päästöoikeuden kallistuessa jälkimmäisen kilpailukyky paranee ja ensimmäisen huononee.
Uusiutuvien energianlähteiden tai ydinvoiman tuotantokustannuksiin päästöoikeus ei vaikuta lainkaan, joten niiden kilpailukyky niinikään nousee. Ei olekaan mitään yksittäistä päästöoikeuden hintatasoa, jolla ohjausvaikutus alkaa tai loppuu, vaan päästökauppajärjestelmä ohjaa sähkön- ja lämmöntuotantoa aina ilmastoystävällisempään suuntaan.
Päästövähennyspotentiaalia löytyy monesta paikasta, mutta pelkästään hiilestä kaasuun vaihdolla päästökauppasektorin sisäisen sähkön- ja lämmöntuotannon hiilidioksidipäästöt voisivat laskea miltei 10 prosenttia. Tosin tämä edellyttää maakaasun helppoa saatavuutta Euroopassa – muussa tapauksessa kaasun hinta voi yksinkertaisesti nousta kallistuvan päästöoikeuden tahdissa, ja hiilestä kaasuun siirtyminen vaikeutuu. Kokonaisuus onkin monimutkainen, mutta päästökauppa ohjaa kehitystä joka tapauksessa oikeaan suuntaan.
Sähkö- ja lämmityssektorin lisäksi päästöoikeuden hinnan vaikutus muuhun teollisuuteen tulee jatkossa olemaan suurempi, sillä ilmaisjako kattaa yhä pienemmän osuuden tuon sektorin kokonaispäästöistä. Tällöin yritysten on kulutettava joko aiemmin kertyneitä oikeuksiaan tai ostettava niitä lisää markkinoilta. Yhä useampi päästöoikeuksien kuluttaja siis altistuu markkinahinnalle, ja ohjausvaikutus ulottuu aiempaa laajemmalle talouteen.
Viime aikojen rajuista hintaliikkeistä ja kiistatta tiukkenevasta markkinasta huolimatta ETS on yhä poliittinen väline ja sellaisenaan haavoittuvainen. Mekanismin edut ovat kuitenkin haavoittuvuutta monin kerroin suuremmat; päästökaupan avulla toteutetut päästövähennykset vievät meitä tehokkaasti lähemmäs ilmastotavoitteitamme ja voivat toimia tärkeänä esikuvana myös muulle maailmalle.
Vesa Ahoniemi
Markkina-analyytikko