Fortumin lausunto vesiPOKE- ja lupamuutoshankkeiden loppuraporteista

EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (VPD) on luonut jäsenmaille yhteisen vesienhoidon suunnittelujärjestelmän, joka sisältää myös yhteiset vesien tilatavoitteet. Järjestelmä on hyvin monitahoinen;  tilatavoitteiden, niiden lieventämisen ja niistä poikkeamisen ymmärtäminen vaatii syvällistä paneutumista direktiiviin ja sen käytännön toteutukseen.

Lausunnoilla olevissa raporteissa vesipuitedirektiivin kokonaistarkastelu on varsin puutteellinen, minkä johdosta direktiivin kansallisen toimeenpanon tavoitetaso ja velvoitteet näyttäytyvät todellista tiukempina. Vesiensuojelun ja yhteiskunnan muiden tarpeiden yhteensovittaminen on molemmissa raporteissa jäänyt vähälle huomiolle; toimeenpanoa tarkastellaan ainoastaan vesivoiman näkökulmasta jättäen huomiotta direktiivin merkittävä vaikutus mm. teollisuuden eri toimintoihin sekä yhteiskunnan muihin sektoreihin. Kokonaistarkastelu VPD:n ja muun sääntelyn, kuten ilmastotavoitteiden vaikutuksista on myös jäänyt pintapuoliseksi.

Raporteissa esitetyistä vesilain muutostarpeista ja -ehdotuksista ainoastaan ns. nollavelvoitteiden muuttaminen on tarkoituksenmukaista vesipuitedirektiivin ja sitä koskevan oikeuskäytännön huomioimiseksi ja EU-oikeuden tehokkaan toimeenpanon varmistamiseksi. Vesilakia on tarpeen  päivittää hallitusohjelman mukaisesti siten, että kalatalousvelvoitteita voidaan asettaa voimalaitoksille, joilla velvoitteita ei vielä ole. Parhaillaan lausunnolla olevien selvitysten perusteella ei kuitenkaan ole edellytyksiä käynnistää muita lainsäädäntömuutoksia.

Nollavelvoitetta lukuun ottamatta nykyinen lainsäädäntömme täyttää EU-oikeuden vaatimukset. Ympäristötavoitteiden sitovuus on vahvistettu kansallisessa oikeuskäytännössä ja ympäristö- ja vesitalouslupien muuttaminen ympäristönäkökohtien perusteella on mahdollista. Sekä VesiPOKE- että Lupamuutos-raporteissa korostettua tarvetta vesilain ja vesilain mukaisten lupien muutoksiin ei mielestämme ole eikä sitä ole perusteltu asianmukaisesti.

Mikäli muiden lainsäädäntömuutosten käynnistäminen kuitenkin katsotaan tarpeelliseksi raporttien perusteella, tulee muutokset valmistella perusteellisesti ja laajapohjaisesti huomioiden tässä lausunnossa jäljempänä esitetyt seikat. Kansallisen sääntelyn kehittämisessä on jatkossa tarpeen selvittää vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteiden lieventämiseen liittyvien joustojen täysimääräistä käyttöä, vesienhoitosuunnitelman luokituksen haastamista suunnitteluvaiheessa ja myös lupaprosessissa. Lähtökohdaksi tulee ottaa luvituksen varmistaminen joustojen ja VPD:n poikkeusten avulla hankkeissa, joilla on vaikutusta vesien tilaan.

Voimakkaasti muutetuksi nimeämisen ja muiden ympäristötavoitteisiin liittyvien joustojen käyttö on molemmissa raporteissa jäänyt vähälle huomiolle.  Joustojen käyttö ja vesienhoitosuunnitelmissa usein hyvin vähäiseen seurantatietoon ja analyyseihin perustuvien vesien luokittelujen haastaminen ja tarkistaminen tulee kuitenkin olemaan kaikille jäsenmaille erittäin tärkeää  uusien hankkeiden luvittamiselle ja vanhojen hankkeiden toiminnan jatkon mahdollistamiselle. Voimakkaasti muutetuksi nimeäminen mahdollistaa vesitaloushankkeiden vaikutuksen huomioon ottamisen ympäristötavoitetta määritettäessä.

Vesienhoitosuunnitelmien usein hyvin karkealla tasolla tehty luokitus (erityisesti voimakkaasti muutetuille vesille) tulisi voida haastaa nykyistä selkeämmin jo suunnitelman hyväksymisvaiheessa ja sitä pitäisi pystyä tarvittaessa muuttamaan lisääntyneen tiedon ja tarkemman tarkastelun perusteella luvituksen yhteydessä.

Vesipolitiikan puitedirektiivissä on vesilain tavoin korostettu vesitaloushankkeiden pysyvää luonnetta ja annettu jäsenvaltioille mahdollisuus ottaa esimerkiksi vesivoiman muuttama vesistön tila huomioon ympäristötavoitteita määriteltäessä. Direktiivin mukaan nämä tavoitteet tulee asettaa siten, ettei tarvittavista toimenpiteistä aiheudu merkittävää haittaa tärkeälle käytölle, kuten vesivoiman tuotannolle. EU-oikeuden ns. Weser-tapauksen päätöksessä  direktiivin ympäristötavoitteisiin kuuluvan vesien heikentämiskiellon katsottiin velvoittavan jäsenmaita. Päätöksen mukaan jäsenvaltio ei saa myöntää lupaa uudelle vesien tilaa heikentävälle hankkeelle, elleivät vesipuitedirektiivin poikkeussäännön edellytykset täyty. Weser-tapauksen osalta on kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan vesipuitedirektiivin tarkoittama uusi hanke ja vanhan hankkeen parantaminen tai muuttaminen. Vaikka vanhan hankkeen muutos vaatisikin uuden luvan ympäristösuojelulain mukaisesti, vesipuitedirektiivin mukaan kyse ei ole uudesta hankkeesta.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Lisätietoja: Jukka Muotka, Senior Advisor, Hydropower, jukka [piste] muotka [ät] fortum [piste] com, 050 453 2324