Valitse

Ydinvoiman käytetyn polttoaineen loppusijoitus hoidetaan Suomessa huolella

Ydinvoimalaitoksessa tuotetaan sähköä uraanipolttoaineen avulla. Uraanissa energia on tiiviisti pakatussa muodossa, ja siitä syntyy vähän käytettyä polttoainetta. Käytetty polttoaine on radioaktiivista, minkä vuoksi se on eristettävä elollisesta luonnosta niin pitkäksi aikaa, että sen radioaktiivisuus on vähentynyt vaarattomalle tasolle. Tätä eristämistä kutsutaan loppusijoitukseksi.

Loviisan ydinvoimala

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus Olkiluotoon

Suomen lainsäädännön mukaan Suomessa ydinvoimatuotannossa syntynyt jäte on loppusijoitettava Suomeen ja vastuu ydinjätehuollosta on voimalaitosyhtiöillä. Ruotsin lainsäädäntö on vastuiden suhteen samankaltainen ja vastuu ydinjätehuollosta on jätteen tuottajalla. Sekä Loviisan ydinvoimalaitoksen että Fortumin osaomisteisten ydinvoimalaitosten ydinjätteiden loppusijoitusratkaisut Suomessa ja Ruotsissa ovat alansa johtavia ratkaisuja maailmassa.

Voimalaitoksen toiminnasta syntyvä jäte kuuluu joko tavanomaisen (ei-radioaktiivisen) tai radioaktiivisen jätehuollon piiriin. Tavanomaista jätettä syntyy normaalin työympäristön tapaan esimerkiksi tavaroiden kuljetuksessa, toimistotehtävissä ja ruokalassa. Radioaktiivinen jäte jaetaan syntytapansa, alkuperäisen käyttötarkoituksensa ja aktiivisuutensa perusteella joko matala-aktiiviseen, keskiaktiiviseen tai korkea-aktiiviseen jätteeseen. Fortumin Loviisan ydinvoimalaitoksessa matala- ja keskiaktiiviset jätteet loppusijoitetaan luolaan, joka on louhittu Loviisan Hästholmenin kallioperään 110 metrin syvyyteen.

Loviisan ydinvoimalaitos

 

 

 

 

Fortumin ja toisen suomalaisen ydinvoimatoimijan, TVO:n, voimalaitosten käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta huolehtii yhtiöiden perustama ja omistama Posiva Oy. Korkea-aktiivinen käytetty ydinpolttoaine sijoitetaan suunnitelmien mukaan Eurajoen Olkiluotoon Posiva Oy:n loppusijoitustilaan. Loppusijoitustilan ja siihen liittyvän kapselointilaitoksen odotetaan olevan käyttövalmiita vuonna 2020.

Valtioneuvosto myönsi marraskuussa 2015 Posivalle luvan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamiseen. Laajamittaisen ja monialaisen tutkimuksen ja kehityksen jälkeen Posiva voi nyt edetä kehittämänsä ratkaisun mukaisen loppusijoituslaitoksen rakentamiseen Olkiluotoon. Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimalaitoksilla syntyneen käytetyn polttoaineen loppusijoitus suomalaiseen peruskallioon on tarkoitus aloittaa 2020-luvun alkupuolella.

Ruotsissa Fortumin osaomisteisesta ydinvoimatuotannosta syntyvän jätteen huollosta vastaa SKB (Svensk Kärnbränslehantering AB). Käytetyn polttoaineen loppusijoitustila on rakenteilla Forsmarkiin, Östhammarin kuntaan ja sen on tarkoitus valmistua tämän vuosikymmenen lopulla. Rakentamisen ja koekäyttöjakson jälkeen loppusijoitustoiminta olisi mahdollista aloittaa ensi vuosikymmenen lopulla.

Reaktorista loppusijoitukseen

Ydinreaktorin polttoaine, uraani, valmistetaan polttoainetehtaalla pieniksi keraamisiksi napeiksi. Napit ladotaan zirkoniummetalliputkiin polttoainesauvoiksi, jotka kootaan yhteen nipuiksi, jollaisina niitä on käytännöllistä nostaa ja siirtää.​

Joka vuosi osa polttoainenipuista poistetaan reaktorista ja vaihdetaan uusiin. Käytetty polttoaine on radioaktiivista ja tuottaa runsaasti lämpöä, mikä on otettava huomioon sen käsittelyssä ja varastoinnissa. Tuoreeseen polttoainenippuun voi tarttua käsin, mutta käytettyä nippua on käsiteltävä kauko-ohjatulla laitteella säteilysuojan takaa. Suojaksi riittää joko metrin betoniseinä tai muutama metri vettä.

Käytettyjä polttoainenippuja jäähdytetään ydinvoimalaitosyksikön reaktorihallin vesialtaissa muutaman vuoden ajan. Voimalaitoksissa on moninkertaiset turvallisuusjärjestelmät polttoaineen käsittelyä, säilytystä ja jäähdytystä varten.

Välivarastointi

Välivaraston vesiallasKun käytetty polttoaine on jäähtynyt tarpeeksi reaktorihallin vesialtaissa, polttoaineniput siirretään voimalaitosalueella sijaitsevan välivaraston vesialtaisiin. Altaiden vesi eristää käytetyn polttoaineen lähettämän säteilyn sekä jäähdyttää polttoainetta edelleen. Altaat ovat niin syvät, että varastoitavat polttoaineniput jäävät kokonaisuudessaan maanpinnan tason alapuolelle ja niiden päällä on noin kahdeksan metriä vettä.

Välivarastointi

 

 

 

 

 

 

Välivarastoinnissa on otettu huomioon mahdolliset häiriö- ja onnettomuustilanteet ja niiden vaikutukset. Varaston rakenteet on suunniteltu siten, että tulipalo tai mahdolliset laiteviat eivät vaaranna varaston toimintaa ja polttoaineen jäähdytystä. Käytetyn polttoaineen välivaraston turvallisuusjärjestelmät ovat moninkertaiset ja varmennettu aivan samoin kuin itse ydinvoimalaitosyksiköillä.

Käytettyä polttoainetta jäähdytetään välivarastossa useita vuosikymmeniä ennen kuin se voidaan loppusijoittaa.

Polttoaineen radioaktiivisuus ja lämmöntuotto vähenee vuodessa noin sadasosaan ja neljässäkymmenessä vuodessa alle tuhannesosaan alkuperäisestä.

Kapselointi

Usean kymmenen vuoden välivarastoinnin jälkeen käytetyt polttoaineniput suljetaan tiiviisiin suojakapseleihin. Suojakapselin materiaaleiksi on valittu puhdas kupari sekä valurauta. Kuparin tiedetään säilyttävän ominaisuutensa hyvin kallioperän hapettomissa olosuhteissa ja sen ansiosta kapseli säilyy tiiviinä. Vahva valurautainen sisäosa antaa kapselille vaadittavan lujuuden ja suojaa polttoainetta mekaaniselta rasitukselta ja paineelta.

Käytetty polttoaine pakataan kapseleihin Olkiluotoon rakennettavassa kapselointilaitoksessa. Polttoaineniput siirretään välivarastointialtaista kapselointilaitokseen törmäyksenkestävällä kuljetussäiliöllä, joka suojaa ympäristöä säteilyltä sekä estää polttoainenippujen vaurioitumisen siirron aikana. Loviisan välivarastosta polttoaine voidaan kuljettaa joko maateitse tai meritse Olkiluotoon. Kuljetuksissa periaatteena on, että kuljetussäiliö ei saa menettää säteilysuojeluominaisuuksiaan pahimmassakaan ajateltavissa olevassa onnettomuudessa. Kukin kuljetus varmistetaan erillisten lupa- ja turvajärjestelyjen avulla, joita valvoo Säteilyturvakeskus (STUK).

Kapselointilaitos on ydinlaitos, jonka turvallisuusperiaatteet ja -järjestelmät ovat samanlaiset kuin ydinvoimalaitoksilla.

Loppusijoitusvaihe

​Käytetyn polttoaineen loppusijoitustilat tullaan rakentamaan ehjiin kalliolohkoihin noin 420 metrin syvyyteen Olkiluodon kallioperään. Loppusijoituksessa on otettu huomioon mahdollisten maanjäristysten ja jääkauden vaikutukset.

Yli kahdenkymmenen tonnin painoiset kupari-valurautakapselit sijoitetaan loppusijoitustunneleihin porattuihin reikiin noin kahdeksan metrin etäisyydelle toisistaan. Suojakapseleiden ympärille asennetaan kovaksi puristettu bentoniittisavikerros varmistamaan, että kapseli säilyttää hyvät eristysominaisuutensa pitkiksi ajoiksi. Bentoniitti on savea, joka imee itseensä vettä ja paisuu samalla voimakkaasti. Paisunut savimassa tiivistää kapselin lähipiirin tehokkaasti ja ehkäisee kalliopohjaveden liikkumista kapselin pinnalla.

Loppusijoitustunneleita täytetään saviharkoilla sitä mukaa kun kapseleita loppusijoitetaan. Täyttösavi on myös paisuvaa ja tiivistäessään tunnelit se rajoittaa tehokkaasti pohjaveden liikkumista. Loppusijoitustoiminnan päätteeksi myös muut maanalaiset tilat ja niihin johtavat ajotunnelit ja kuilut täytetään ja suljetaan.

Noin yksi metri kapselia ympäröivää bentoniittia ja kalliota vaimentaa siitä loppusijoitushetkellä tulevan säteilyn, joten kapselien säteily ei yllä toiseen kapseliin, säteilyä ei havaita tunnelissa eikä siten myöskään maan pinnalla. 

Syvälle vakaaseen kallioon ja bentoniittisaveen eristetyt suojakapselit eivät säteile muutamaa metriä pidemmälle ympäristöönsä.

Käytetty uraanipolttoaine säteilee pitkään, mutta sen radioaktiivisuus laskee nopeasti. Mikäli kapseli ei olisi turvallisesti sijoitettuna kallion uumeniin, 500 vuoden kuluttua kapselin kanssa tunnin ajan lähikosketuksiin joutuvan ihmisen saama säteily olisi samaa luokkaa kuin neljästä keuhkoröntgenistä saatu annos. Lopulta jätteen vaarallisuus on samaa luokkaa kalliossa sijaitsevan luonnonuraaniesiintymän kanssa.

Moninkertainen suojaus varmistaa turvallisuuden

Loppusijoituksen kaikkien vaiheiden turvallisuudesta on voitava varmistua ennen toiminnan aloittamista. Kun loppusijoitus täyttää viranomaisten asettamat turvallisuusvaatimukset, radioaktiivisista aineista ei mahdollisissa onnettomuustilanteissakaan aiheudu merkittäviä terveysriskejä ympäristön väestölle.

Loppusijoitus toteutetaan moniesteperiaatteen mukaisesti. Näin varmistetaan, että vaikka joidenkin kapseleiden eristyskyky menetettäisiin, rajoittavat ja hidastavat muut esteet radioaktiivisten aineiden vapautumista kapselissa olevasta polttoaineesta. Seuraukset ihmisille tai ympäristölle jäisivät tällaisessakin tapauksessa merkityksettömiksi. 

Moniesteperiaate loppusijoituksessa tarkoittaa sitä, että

  • käytetty polttoaine on kiinteässä, keraamisessa ja erittäin huonosti liukenevassa muodossa, sijoitettuna kaasutiiviisiin metallizirkoniumsauvoihin
  • polttoainesauvaniput eristetään kaasu- ja vesitiiviiseen, painetta, korroosiota ja mekaanista rasitusta kestävään kuparista ja valuraudasta valmistettuun suojakapseliin, joka eristetään tiiviillä, joustavalla, radioaktiivisten aineiden ja veden liikkuvuutta estävällä bentoniittisavipuskurilla
  • loppusijoitustunnelit täytetään puskurimateriaalin paikallaan pitävillä ja pohjaveden virtauksen estävillä savilohkoilla ja ne suljetaan huolellisesti
  • ehjiin, vakaihin kallionlohkoihin sijoitettujen loppusijoitustunneleiden ja elollisen ympäristön välillä on 400-700 metriä peruskalliota, joka pidättää mahdollisesti vapautuneita aineita ja hidastaa niiden kulkeutumista pois loppusijoitustiloista.

Polttoaine sitoo tehokkaasti radioaktiiviset aineet

Käytetyt polttoaineniput ovat ulkoisesti samanlaisia kuin uudet, mutta uraaninappien sisällössä on tapahtunut muutoksia. Reaktorista poistamisen jälkeen käytetty polttoaine säteilee voimakkaasti. Aikojen kuluessa uraani, siihen muodostuneet halkeamistuotteet ja transuraanit vähitellen hajoavat muiksi aineiksi, kunnes tuloksena on lopulta ei-radioaktiivisia aineita. Joillakin aineilla tähän kuluu muutamia sekunteja ja joillakin miljardeja vuosia.

Useimmat polttoaineeseen muodostuneet radioaktiiviset halkeamistuotteet ovat lyhytikäisiä. Polttoaineen radioaktiivisuus vähenee vuodessa noin sadasosaan ja 40 vuodessa noin tuhannesosaan. Ajan kuluessa myös polttoaineen säteilyn luonne muuttuu. Alussa merkittävintä on läpitunkeva säteily ja pitkällä aikavälillä uraanin kaltaisten raskaiden aineiden lähettämä säteily, joka ei ole läpitunkevaa. Nämä jäljelle jääneet radioaktiiviset alkuaineet ovat ihmiselle myrkyllisiä vain nautittuna tai hengitettynä.

Syvälle kallioperään loppusijoitetusta käytetystä polttoaineesta voisi päästä radioaktiivisia aineita ihmisen elinympäristöön vain kallioraoissa liikkuvan pohjaveden mukana. Polttoaineen uraaninappi on kuitenkin tehty  reaktoriolosuhteita varten kovaa kuumuutta kestäväksi keraamiseksi aineeksi, ja pitkäikäiset radioaktiiviset jäteaineet ovat pääosin tiukasti kiinni uraanissa. Ne voisivat päästä siitä irti vasta sen jälkeen, mikäli uraani liukenisi veteen. Polttoainenappi puolestaan on hyvin niukkaliukoinen jopa kiehuvaankin veteen ja erityisen niukkaliukoinen kalliopohjaveteen syvällä kalliossa vallitsevissa olosuhteissa. Jälleenkäsittelyssäkin polttoaineen saattamiseksi liukoiseen muotoon tarvitaan erittäin voimakkaita happoliuoksia.

Erittäin huonosti liukeneva uraanipelletti sitoo pitkäaikaiset radioaktiiviset aineet tiukasti itseensä eikä päästä niitä liukenemaan ympäristöön.

Suojakapseli pitää jätteen visusti sisällään

Suojakapselin sisäosa on valmistettu lujasta valuraudasta. Sen tehtävänä on estää pohjaveden painetta painamasta kapselia kasaan. Lujuuden mitoituksessa on otettu huomioon myös ääriolosuhteet kuten maanjäristykset ja se, että tulevaisuudessa jopa kilometrejä paksu jäätikkö voi lisätä pohjaveden paineen moninkertaiseksi nykyisestä.

Kuparinen ulkokuori suojaa kapselia pohjaveden syövyttävältä vaikutukselta. Syvässä kallioperässä pohjavesi on tutkimusten mukaan hapetonta ja siksi sen kyky syövyttää kuparia on heikko.

Suojakapseli säilyy tiiviinä loppusijoitusolosuhteissa jopa miljoonia vuosia.

Suojamuurin lujuus

Betoniittisavi on luonnonsavea, jonka vedeneristysominaisuudet, tiiviys ja pitkäikäisyys tekevät siitä soveliaan materiaalin loppusijoitusratkaisussa. Bentoniitin ominaisuuksiin kuuluvat myös loppusijoituseristykseen hyvin soveltuva muovautuvuus ja mukautuvuus sekä kyky rajoittaa aineiden kulkeutumista.

Kovaksi puristettu bentoniittisavi toimii suojamuurina eristäen kapselin sitä ympäröivästä kalliosta. Savi paisuu joutuessaan kosketuksiin veden kanssa, täyttää kaiken tyhjän tilan ja estää veden liikkeen kapselin ympärillä. Bentoniitin tiiviys estää haitallisten aineiden kulkeutumista kapselin pinnalle ja joustavuus suojaa kapselia kallion mahdollisilta liikunnoilta esimerkiksi maanjäristysten seurauksena.

Loppusijoitustoiminnan päätteeksi kaikki maanalaiset tilat ja niihin johtavat ajotunnelit ja kuilut täytetään ja suljetaan. Bentoniittisavi toimii suojamuurina, joka suojaa kapselia joustavuudellaan ja tiiviydellään. Tunnelitäyte viimeistelee suojauksen.

Vanha kallioperä takaa vakaat olosuhteet

Kallio eristää kapselin elollisesta ympäristöstä. Koska maan päällä tapahtuvien olosuhdemuutosten vaikutus ulottuu ainoastaan kallioperän pintaosaan, varmistaa riittävä syvyys kapseleille vakaat ja ennustettavat olosuhteet pitkälle tulevaisuuteen. Kallio toimii myös hyvänä säteilysuojana, metri kalliota pysäyttää kapselista tulevan läpitunkevan säteilyn. Syvyyden avulla eliminoidaan myös ihmisen tahaton tunkeutuminen loppusijoitustunneleihin.

Suomalainen kallioperä on vanhaa ja vakaata. Olkiluodon kallioperän ikä on 1,8 miljardia vuotta. Maankuorta muokkaavat prosessit, joiden seurauksina voi syntyä tulivuoritoimintaa, kallion liikuntoja sekä maanjäristyksiä ovat lakanneet vaikuttamasta satoja miljoonia vuosia sitten. Laajan tutkimuksen perusteella tiedetään, että kallion vähäiset liikunnat tapahtuvat jo olemassa olevissa rikkonaisuusvyöhykkeissä. Näiden välissä oleva kallio on säilynyt sellaisenaan vuosimiljoonia. Loppusijoitustunnelit tullaan rakentamaan tällaisiin ehjiin kalliolohkoihin, jotka liikkuvat kokonaisina.

Syvällä kalliossa prosessit tapahtuvat hitaasti ja ovat ennustettavissa. Käytännössä ainoa prosessi, joka voisi aiheuttaa polttoaineeseen muutoksia, on kallion raoissa esiintyvä kalliopohjavesi. Seikkaperäisten tutkimusten perusteella tiedetään, että syvällä kalliossa pohjavesi on hapetonta ja sen liike erityisen hidasta. Liikkuessaan hitaasti kallioraoissa pohjavesi reagoi kallion mineraalien kanssa ja niiden välille muodostuu ennustettavissa oleva kemiallinen tasapaino.

Ehjä kallio, jossa rakoja on harvakseltaan, johtaa vettä huonosti. Tutkimusten perusteella tiedetään, että mitä syvemmälle kallioon mennään, sitä vähemmän kalliossa on rakoja, joita pitkin pohjavesi voi liikkua. Loppusijoitusta varten pyritään tarkoilla tutkimuksilla löytämään kalliota, jossa rakoilu on vähäistä ja pohjaveden liikkeet mitättömän pieniä. Loppusijoitusreiät kapseleille pyritään poraamaan kohtiin, joissa rakoja ei olisi lainkaan tai niiden vedenjohtavuus merkityksetöntä.

Loppusijoituksen tutkimus

Loppusijoitusratkaisu on vuosikymmenien tutkimus- ja kehitystyön tulos, jonka tuloksena on kehitetty turvallinen ratkaisu ydinjätteiden pysyvään eristämiseen.

Olkiluodon saari valittiin loppusijoituspaikaksi useamman tutkimuspaikan joukosta vuosina 1987-2000 tehtyjen sijoituspaikka-tutkimusten ja turvallisuusarvion perusteella. Vuosien 2004-2010 aikana Olkiluodon kallioperään rakennettu tutkimustunneli ONKALO on mahdollistanut tutkimukset loppusijoitussyvyydellä asti.

Rakentamisen aikana tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet aiemmat olettamukset kallion ominaisuuksista paikkansa pitäviksi. Pohjavesi satojen metrien syvyydessä on hapetonta ja sen virtaukset vähäisiä. Tulosten perusteella tiedetään, että loppusijoitussyvyydellä kalliossa on vain vähän rakoja ja että kallio on vakaata. Kallion hyvät ominaisuudet on pyritty säilyttämään tunnelin rakennusvaiheessa mahdollisimman hyvin.

Tutkimustyötä

 

 

 

 

Loppusijoituksen turvallisuus perustellaan tutkimuksin hankitun tiedon avulla. Turvallisuustutkimukset kohdistuvat kallioperään, loppusijoituksessa käytettäviin materiaaleihin sekä teknisten ratkaisujen toimivuuteen. Turvallisuuden osoittamiseksi laaditaan turvallisuusperusteluna tunnettu laaja arviointiaineisto. Sen keskeisin osa on skenaarioanalyysi, missä syvälle kallioon asennetun loppusijoitusjärjestelmän käyttäytymistä arvioidaan oletettujen tapahtumakulkujen perusteella. Tarkastelut ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen ja niissä otetaan huomioon muiden muassa ilmaston muuttuminen sekä paksun jäätikön muodostuminen siihen liittyvine mahdollisine kallion liikahteluineen.

Pohjaveden kemiallisen laadun sekä kallioraoissa tapahtuvan pohjaveden virtauksen mallintaminen on turvallisuuden arvioinnin keskeinen osa-alue analysoitaessa bentoniittisaven ja kapseleiden käyttäytymistä ajan kuluessa.

Tähän asti tehtyjen turvallisuusarvioiden mukaan käsitys siitä, että loppusijoitetut kapselit säilyvät tiiviinä useita satoja tuhansia vuosia on vahvistunut entisestään.

Mahdollisuutta joidenkin kapselien eristyskyvyn heikentymiseen jääkausien yhteydessä ei voida kuitenkaan kokonaan sulkea pois. Radioaktiivisten aineiden liukenemisesta pohjaveteen ja sen mukana kulkeutumisesta tehdyt huolelliset laskelmat osoittavat, että tällaisessakin tapauksessa vaikutukset maan pinnalla jäävät suurella varmuudella viranomaisten asettamia raja-arvoja alhaisemmiksi. Tällaisia laskelmia tehtäessä tulee kaiken lisäksi yliarvioida riskejä ja käyttää pessimistisesti valittuja lähtöarvoja, jotka liioittelevat tulokseksi saatavia vaikutuksia.

Loppusijoituksen vastuut

Ydinjätteen käsittelyä säädellään ydinenergialaissa, ydinenergia-asetuksessa ja valtioneuvoston asetuksessa. Vuonna 1994 muutetun ydinenergialain mukaan Suomessa tuotettu käytetty polttoaine on loppusijoitettava Suomen kallioperään. Sama laki kieltää myös ulkomaisten ydinjätteiden tuonnin ja sijoituksen Suomeen.

Valtioneuvoston asetus ydinjätteiden loppusijoituksen turvallisuudesta määrää loppusijoituksen pitkäaikaisista säteilyvaikutuksista seuraavaa: "Eniten altistuvien ihmisten saama vuosiannos tulee jäädä alle 0,1 mSv (millisievertiä) ja muiden ihmisten saamien keskimääräisten vuosiannosten tulee jäädä merkityksettömän pieniksi".

Tavoitteenamme radioaktiivisten aineiden hallinnassa on alittaa aina selvästi sekä viranomaisten asettamat päästörajat että itse asettamamme viranomaisrajoja tiukemmat tavoitteet.

Tuottajien vastuut

​Suomessa kukin ydinsähkön tuottaja on lain mukaan vastuussa ydinjätehuollostaan. Teollisuuden Voima Oyj ja Fortum Power and Heat Oy ovat perustaneet Posiva Oy:n huolehtimaan Suomessa tuottamansa käytetyn polttoaineen loppusijoituksen vaatimasta tutkimus- ja kehitystyöstä ja sen perusteella tehtävästä toteuttamisesta.

Ydinjätehuollon ylin johto ja valvonta kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM). Ministeriö valmistelee ydinjätteitä koskevan lainsäädännön ja kansainväliset sopimukset Suomen osalta. Se myös valvoo lainsäädännön ja sopimusten noudattamista.

Säteilyturvakeskus (STUK) valvoo ydinvoiman turvallisuutta. STUK valmistelee ohjeet ja säännökset ydinturvallisuudesta sekä tarkastaa voimalaitosten turvallisuuden. Myös ydinjätteen käsittelyyn ja varastointiin liittyvät turvallisuuskysymykset kuuluvat STUK:n valvontaan.

Loppusijoituksen kustannukset valtion rahastossa

Ydinjätehuoltovastuulliset yhtiöt keräävät loppusijoitukseen tarvittavat varat sähkön hinnassa ja rahastoivat ne tulevaa käyttöä varten.

Ydinenergialain mukaisesti valtion ydinjätehuoltorahasto perustettiin vuonna 1988 valtion talousarvion ulkopuoliseksi rahastoksi, joka toimii työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alaisuudessa. Sen tehtävänä on kerätä, säilyttää ja turvaavasti sijoittaa ne varat, jotka tulevaisuudessa tarvitaan ydinjätteistä huolehtimiseen. Näin yhteiskunnalla on taloudellinen takuu siitä, että ydinjätehuolto pystytään hoitamaan kaikissa olosuhteissa.

Rahaston pääoma muodostuu ydinjätehuoltovelvollisten vuosittaisista maksuista ja rahaston tuotosta. Ministeriö ratkaisee ydinjätehuoltovelvollisten toimittamien selvitysten pohjalta kulloinkin vielä suorittamattomien ydinjätehuollon toimenpiteiden kustannusvastuun nykyhintatasossa ja vahvistaa tämän perusteella vuosittaisen maksuvelvollisuuden. Kerättyjen varojen yhteismäärän täytyy jokaisena tarkasteluhetkenä vastata vielä tekemättömien ydinjätehuoltotoimenpiteiden kustannuksia.

Rahastoon kerättäviin ydinjätehuoltokustannuksiin kuuluvat myös tutkimus- ja kehitystoiminnan kustannukset sekä viranomaisvalvonnan ja hallinnon kustannukset.