Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä voimalaitosveroksi. Vero kohdistuisi ennen vuotta 2004 valmistuneisiin vesi-, tuuli- ja ydinvoimalaitoksiin. Fortum on jättänyt Euroopan komissiolle kantelun ja pyytänyt selvittämään, kohteleeko vero samanlaisessa tilanteessa olevia yhtiötä tasapuolisesti ja onko kyseessä kielletty valtiontuki veron ulkopuolelle jääville laitoksille.
Veron tarkoituksena on ansiottomana pidetyn ns. windfall-voiton verottaminen. Voimalaitosvero olisi toteutuessaan valikoiva vero, koska se kohdistuisi vain joihinkin hiilidioksidipäästöttömiin sähkön tuotantomuotoihin. Uudet voimalaitokset, samoin kuin biomassaan pohjautuva sähköntuotanto, jäisivät perusteettomasti veron ulkopuolelle. Fortum olisi veron suurin yksittäinen maksaja ja sen osuus tulevasta verosta olisi noin puolet, eli arviolta 25 miljoonaa euroa vuodessa.
Ehdotettu voimalaitosvero olisi Suomen energia- ja ilmastotavoitteiden vastainen, sillä se rankaisisi päästötöntä suomalaista sähköntuotantoa. Koska veron perusteeksi on valittu voimalaitosten kiinteistön jälleenhankinta-arvo, kohdistuu vero pääosin vesivoimaan ja vaihtelee huomattavasti voimalaitosten välillä; ero voi olla yli kaksikymmenkertainen tuotettua megawattituntia kohden. Veron määräytymisperuste on siten satunnainen, sillä voimalaitosten laskennallinen hyöty päästökaupasta ei voi vaihdella. Voimalaitosvero vähentäisi investointeja kotimaiseen päästöttömään energiantuotantoon sekä suoraan että epäsuorasti.
"Investointi veron piirissä olevaan voimalaitokseen johtaa jälleenhankinta-arvon nousuun ja sitä kautta korkeampaan veroon, vaikka investointi tehtäisiin nyt. Lisäksi voimalaitosvero on esimerkki harkinnanvaraisesta ja asetettujen poliittisten tavoitteiden kanssa ristiriidassa olevasta verosta, joka lisää kaikkien Suomeen suunniteltujen investointien epävarmuutta ja riskiä", toteaa Esa Hyvärinen, Fortumin yhteiskuntasuhdejohtaja.
Fortum on Suomen suurimpia veronmaksajia ja maksoi vuonna 2012 veroja Suomeen 562 miljoonaa euroa. ”On ymmärrettävää, että erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina yhteiskunta tarvitsee verotuloja. Energiaverotuksen tulisi kuitenkin edistää asetettuja energia- ja ilmastopoliittisia tavoitteita ja noudattaa johdonmukaisesti olemassa olevaa lainsäädäntöä. Siksi Euroopan komission on tarpeen tutkia asia”, sanoo Esa Hyvärinen.
Fortum Oyj
Konserniviestintä
Lisätietoja:
Esa Hyvärinen, johtaja, yhteiskuntasuhteet, Fortum, puh. 040 82 62646
Fortumin näkökulma esitettyyn voimalaitosveroon:
Fortum pitää voimalaitosveron perusteluja pääosin virheellisinä ja harhaanjohtavina – kyse ei ole ansiottomasta vaan tarkoituksellisesta hyödystä kaikelle päästöttömälle energiantuotannolle. Vero kohtelee erilaisia päästöttömiä tuotantomuotoja eriarvoisesti. Uusi päästötön kapasiteetti sekä biomassaan pohjautuva sähköntuotanto on jätetty kokonaan veron ulkopuolelle.
Hallituksen esityksen mukaisesti määritelty windfall-voitto liittyy kunkin laitoksen tuottaman sähkön määrään, päästöoikeuden ja sähkön hintaan – ehdotettu vero taas ei, mistä seuraa useita ongelmia. Sähkön hinta määräytyy pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla ja se vaihtelee jatkuvasti. Siksi myös sähköntuotannon kannattavuus vaihtelee. Voimalaitosrakennusten jälleenhankinta-arvo ei millään tavoin seuraa sähkömarkkinoita tai päästöoikeuksien hintaa eikä jälleenhankinta-arvon kehittyminen vastaa sähköntuotannon kannattavuutta.
Voimalaitosvero vaihtelee huomattavasti laitosten välillä, erot ovat yli kaksikymmenkertaisia per tuotettu megawattitunti. Ei voida ajatella, että voimalaitokset hyötyisivät päästökaupasta näin eri suuruisesti. Monissa tapauksissa vero ylittää myös lakiesityksen mukaisesti lasketun päästökaupan tuoman hyödyn, jolloin kyse on lisärasitteesta eikä saadun hyödyn osittaisesta verottamisesta, mitä ei voida pitää kohtuullisena.
Fortumin laitoksiin on vuoden 2004 jälkeen tehty laajennus- ja kunnostusinvestointeja, jotka nostavat laitosten jälleenhankinta-arvoa ja siten veron määrää. Esimerkiksi Loviisan ydinvoimalaitokseen on viime vuosina investoitu useita kymmeniä miljoonia ja jatkossa investoinnit ovat kasvussa, jotta laitosta voitaisiin ajaa turvallisesti lupien voimassaolon päättymiseen saakka. Nuo investoinnit johtaisivat korkeampaan voimalaitosveroon takautuvasti.
Päästökauppa muuttui vuoden 2013 alusta siten, että sähköntuotannolle, toisin kuin muille teollisuudenaloille, ei enää jaeta ilmaisia päästöoikeuksia lainkaan, vaan ne on ostettava huutokaupoista tai markkinoilta. Huutokauppatuloista kertyvä summa on suurempi kuin voimalaitosverolla kerättäväksi aiottu 50 miljoonaa euroa vuodessa.